Presidentti Tarja Halosella on vahvoja näkemyksiä ilmastopolitiikasta ja ydinvoimasta, mutta näiden kysymysten varsinaiseen sisältöön hän ei puutu. Siinä menee mielipidevaikuttamisen raja.
Presidentti Tarja Halosen haastattelua Kalevassa tänään sunnuntaina on helppo lukea niin, ettei hän pidä ydinvoimasta. Sen sijaan tarkkaa kantaa mahdolliseen Suomen kuudenteen ydinvoimalaan presidentin lausunnoista ei löydä. Ei sellaista ollut myöskään pari viikkoa sitten australialaislehden haastattelussa, vaikka uutista Suomessa toisin tulkittiin.
Tässä näyttäisi menevän mielipidevaikuttamisen raja. Päätös kuudennesta ydinvoimalasta on hallituksen ja eduskunnan asia, ei presidentin. Kuten Halonenkin sanoo, presidentin ei olisi luontevaa puoltaa vain yhtä vaihtoehtoa.
Lopputulos ei silti ole oikein luonteva, sillä se johtaa siihen, että Halonen joutuu panttaamaan omaa mielipidettään presidenttinä. Halonen on ydinvoiman suhteen kriittinen yleisellä tasolla, mutta ei katso voivansa mennä käytännön yksityiskohtiin.
Presidentin valtaoikeudet eivät tässä asiassa ole ongelma, sillä ydinvoimaa koskevassa päätöksenteossa hänellä ei ole mitään roolia. Enemmänkin kyse on siitä, mitä presidentti instituution edustajana voi sanoa ja mitä ei. Tavallista keskustelupuheenvuoroa näin merkittävässä asiassa hänen on vaikea käyttää. Sen verran valtaa ja etenkin arvovaltaa presidentillä yhä on, että kuiskauskin kuulostaa jyrähdykseltä, jos asia on arka.
Suomalaiselle keskustelukulttuurille saattaisi silti lopulta olla parempi, että Halonen suoraan sanoisi konkreettisen kantansa myös uudesta ydinvoimalasta. Suomessa on nimittäin - ja tämä ei koske vain presidenttiä - totuttu liikaakin siihen, että asioita kierretään, kaarrellaan ja vihjaillaan kertomatta suoraan omia mielipiteitä. Silloin kaikkea joudutaan lukemaan rivien välistä ja tulkitsemaan joskus oikein, joskus väärin.
Ilmastopolitiikkaan yleensä Halonen ottaa nyt selvemmin kantaa kuin kertaakaan presidenttikaudellaan. Juuri kuumimman eduskuntavaalikeskustelun aikaan hän muistuttaa, että ilmastokysymykset ovat väistämättä seuraavan hallituksen edessä, oli sen kokoonpano sitten mikä tahansa.
Tämä mielipide tosin ei poliitikoille yllätyksenä tule. Ilmasto on muutenkin yksi vaalien iso puheenaihe, eikä Halosella ole käytännön keskusteluun varsinaisesti uusia eväitä. Hänen viestinsä on, että nyt on ryhdyttävä toimimaan.
Samaa vaatii yhä kasvava poliittisten johtajien kuoro. Perjantaina YK:n uusi pääsihteeri Ban Ki-Moon sanoi ilmastonmuutoksen olevan maailmalle sodan veroinen uhka ja että Kioton sopimuksen jälkeen tarvitaan entistä pitävämpi kansainvälinen järjestely. Myös Halonen sanoo puhuneensa matkoillaan maita Kioton sopimuksen jatkon taakse.
Kotimaassa presidentin näkemykset pystyvät lähinnä pitämään ilmastokeskustelua esillä entistäkin enemmän. Sen sijaan konkreettinen vaikuttamisen paikka Suomen presidentillä voisi olla kansainvälisesti.
Halonen tuntee YK-järjestelmän ja käytti ensimmäisellä presidenttikaudella paljon tarmoa globalisaatiokysymyksiin. Yhteistyö Kofi Annanin kanssa toimi hyvin. Nyt uusi pääsihteeri tarvitsee yhteistyökumppaneita. Kansainvälisessä ilmastodiplomatiassa voisi Halosellekin löytyä nykyistä suurempi vaikuttamisen mahdollisuus, mutta tähän suuntaan liikkuvia avauksia hän ei ainakaan vielä ole tehnyt.