Presidentti Tarja Halonen yllätti eduskunnan kertomalla selkeästi tahtonsa valtiopäivien avajaisissa. Presidentin toive armahduskäytännön muuttamisesta on perusteltu.
Tarja Halonen on neljä vuotta kestäneellä virkakaudellaan pitänyt valtiopäivien avajaisissa yllätyksettömiä ja värittömiä puheita. Puheenvuorot valtiollisella arvofoorumilla eivät ole eronneet sanottavasti hänen muista puheistaan, joita on sävyttänyt myös matala profiili. Halosen tiistainen esiintyminen eduskunnan edessä oli sen takia kuin raikas tuulahdus: presidentti ilmaisi eduskunnalle selkeän tahtonsa asiassa, jossa hänellä on täysi puheoikeus ja jossa häntä on syytä kuunnella.
Halonen esitti tasavallan presidentin armahdusoikeuteen olennaista muutosta. Halonen haluaa säilyttää edelleenkin elinkautisvankien armahdusoikeuden presidentillä, mutta tiukasti alkuperäisessä merkityksessä. Presidentti armahtaisi vain silloin, kun se on yksittäisissä tapauksissa perusteltua. Muulloin armahduspäätöksen tekisi tuomioistuin, Halonen esitti.
Halonen perusteli kantaansa sillä, että presidentin päätöksistä on tullut vakiintunut reitti, jonka avulla elinkautisvangit voivat vapautua vankilasta ja päästä ehdonalaiseen vapauteen. Näin siksi, ettei elinkautisvangeilla ole käytännössä muita keinoja vapautua vankilasta kuin presidentin armahdus.
Presidentti Halosen ajatus ei ole uusi eikä yllättävä. Vankeuslakiuudistusta pohtinut komitea on ollut samalla kannalla. Myös Halosen edeltäjät ovat puhuneet samasta asiasta julkisesti. Erityisesti presidentti Mauno Koivisto koki armahdusoikeuden niin pulmalliseksi, että hän harkitsi jopa siitä luopumista.
Koivistoa häiritsi armahdusoikeutta koskenut julkinen keskustelu, jossa hänen armahduslinjaansa arvioitiin kriittisesti. Halonen sen sijaan perusteli omaa esitystään vankeinhoidon yleisillä tavoitteilla, joihin kuuluu muun muassa vankien yhteiskunnallisen paluukelpoisuuden parannus.
Halonen tarttui edeltäjistään poiketen härkää sarvista ja teki lainsäädäntövallan haltijoille konkreettisen ehdotuksen. Halonen ei olisi voinut valita ehdotukselleen parempaa paikkaa ja aikaa kuin valtiopäivien avajaiset. Sana meni perille. Ehdotus sai heti tuoreeltaan valtiopäivien kahveilla ymmärtämystä osakseen.
Oikeusministeri Johannes Koskinen suhtautui ehdotuksen vakavasti. Konkreettisen esityksen teko kuuluu hänen johtamalleen ministeriölle, joka valmistelee parhaillaan rangaistuslainsäädännön uudistusta. Koskinen kaavailee Helsingin hovioikeutta elimeksi, jolle armahduspäätösten teon voisi siirtää.
Muilta osin presidentin puhe noudatteli tuttua linjaa: Halonen tyytyi vain koskettelemaan eduskuntakaudella esiin tulevia tärkeitä asioita vailla mitään konkretiaa tai uutisia. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhuessaan Halonen totesi vain uskovansa, että hänen erityisen tärkeäksi määrittelemänsä turvallisuuspoliittinen selonteko voidaan jättää suunnitellussa aikataulussa.
Ilmaisu kuulostaa latteuksien latteudelta, kun mitään muuta tietoa ei ole. Suomen oloissa tuollaiseenkin ilmaisuun voi kuitenkin sisältyä viesti. Loogisesti ajatellen lausuntoa voi nimittäin tulkita niin, että erimielisyyksiä on ollut mutta ne ovat jäämässä taakse.
Yksimielisyyttä ei taas voi löytyä presidentin ja valtioneuvoston välillä liittoutumispäätöksestä, joten selontekoon ollaan selvästikin kirjaamassa jatkoaika liittoutumattomuuslinjalle. Nato-ovea ei kuitenkaan lyödä kiinni.