Presidentti Tarja Halonen on edelleen erittäin suosittu presidenttinä, vaikka tyytyväisyys onkin puolentoista vuoden ajan koko ajan hieman karissut, kuten Kalevan TNS Gallupilla teettämä tuore mittaus osoittaa. Kyseessä oli tutkimussarjan yhdeksästoista osa.
Seuraava jyrkempi notkahdus käyrään tulee, kunhan vuoden 2012 presidentinvaalien taistelu alkaa, ennakoi valtio-opin dosentti Pertti Timonen.
Samalla Timonen muistuttaa, että oikeastaan Halonen ei enää tarvitse suosiota.
"Tietysti on kivempi olla suosittu kuin epäsuosittu, mutta hänellä ei ole enää poliittista käyttöä sille, miten häneen suhtaudutaan ja mikä hänen kannatuksensa on."
Sitä, näkyykö tämä Halosen käyttäytymisessä, on Timosen mielestä vaikea sanoa.
"Nykyisen presidentin asema on sellainen, että hänen on hyvin vaikea puuttua asioihin. Valtiosääntö on paaluttanut presidentin aseman niin, että sisäpolitiikka ei juurikaan kuulu hänelle. Ulkopoliittisia asioita ei oikeastaan ole ollut muuta kuin Afganistan, joka ei ainakaan vielä ole noussut hirveästi esille."
Valtiosääntö rajoittaa presidentin toimintaa
Halosta on moitittu värittömäksi ja näkymättömäksi. Timosen mukaan se voi johtua siitä, että häntä verrataan joihinkin aikaisempiin presidentteihin, joilla valtaoikeudet olivat paljon suuremmat.
"Siinä suhteessa pitäisi saada vertailuaineistoa siitä, kuinka joku muu hoitaa tehtävää näillä säännöillä."
Valtaoikeudet saattavat vielä jatkossa vähentyä.
Jos Halonen olisi tarvinnut poliittisen suosion kasvua, olisi hänellä ollut siihen Timosen mielestä mahdollisuus vaalirahajupakassa.
"Siinä olisi ollut, sanotaanko nyt vaikka pelin paikka. Jos hän esimerkiksi olisi ilmoittanut, että on valmis hajottamaan eduskunnan, mikäli pääministeri sitä esittää, se olisi varmasti lisännyt hänen suosiotaan."
Halonen olisi silloin toiminut vastoin valtiosääntöä, "kekkosmaisesti", mutta politiikkaan olisi tullut melkoisia paineita.
Toisaalta Halosen vankkumaton suosio saattaa juontaa myös siitä, että hän ei ole ottanut pahemmin kantaa mihinkään.
"Jos tarttuu voimakkaasti poliittisiin kysymyksiin, niin helpostihan siinä polttaa näppinsä ja saa myös vastustajia."
Heikoimmillaan Halosen kannatusluvut ovat olleet presidentinvaalien jälkeen eli vuosina 2000 ja 2006, mikä johtuu siitä, että vaalitaistelu on ollut vielä "päällä", selvittää Timonen. Korkeimmat luvut ovat vuosilta 2003 ja 2004, jolloin Halonen tuki uutta naispääministeriä ja muutoinkin uuden hallituksen muodostamista.
Puoluekanta vaikuttaa mielipiteeseen Halosesta
Kansalaisten puoluekanta vaikuttaa suhtautumiseen. Mittauksen mukaan tällä hetkellä noin 85 prosenttia SDP:n kannattajista antaa kiitosta. Myös vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajat ovat tyytyväisiä.
Keskustan kannattajistakin enemmistö (67 prosenttia) ja kokoomuksen kannattajista noin puolet antaa tunnustusta Haloselle.
Toisaalta kokoomuksesta ja perussuomalaisista löytyy kaikkein eniten tyytymättömiä: molemmista suhteessa saman verran eli 26 prosenttia.
Timosen mielestä molempien ryhmien kannoille löytyy loogiset perusteet. Kokoomuksen muita heikompien lukemien takana on ideologinen etäisyys. Myös Nato-kanta painaa.
"Perussuomalaisten kannattajakunnassa taas olettaisin olevan "kekkoslaisia", jotka toivoisivat, että presidentti puuttuisi näkyvämmin yhteiskunnan epäkohtiin."