Kaikki ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta tehdyt mielipidemittaukset kertoivat yhtäpitävästi, että onpa Tarja Halosta vastassa toisella kierroksella sitten Sauli Niinistö tai Matti Vanhanen, vasemmiston presidenttiehdokas pesee molemmat kirkkaasti. Niinistöllä piti olla vielä vähemmän nokan koputtamista kuin Vanhasella.
Maailmankirjat menivät kuitenkin sekaisin heti vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen julkistetuissa mielipidemittauksissa. Ne osoittivat, että ennen vaaleja tehtyjen kyselyjen tulokset olivatkin pelkää paperia ja että Niinistö pystyy sittenkin panemaan kampoihin Haloselle. Ero heidän välillään on kaventunut niin, että vaaleista tulee tosi taistelu. Epävarmojen äänestäjien huomattava määrä viittaa jopa ilmassa muhivaan yllätyksen mahdollisuuteen - kuten myös se, mitä on nähty toistaiseksi kuvaruudussa ja kuultu radiossa.
Halosen kannatus laski roimasti vaalipäivänä ja muutamina päivinä ennen sitä ja Niinistön nousi reippaasti. Tätä ei voi selittää kunnolla muulla kuin ehdokkaiden tv-tenteillä, joissa Halonen on ollut yllättävän heikko ja Niinistö yllättävän vahva.
Mikään muu ei nimittäin voinut tai ehtinyt horjuttaa niin nopeasti luottamusta Haloseen kuin se, mitä ihmiset näkivät omin silmin kuvaruudussa. Tv-väittelyjen katsojamäärä oli tavallista korkeampi. Ehdokkaiden vaalitilaisuuksien herättämän vastakaiun perusteella Halosen ja Matti Vanhasen ääniosuutta ei voinut ennakoida. Kuten ehdokkaat hokivat: niissä oli innostunut ja hyvä tunnelma.
Haloselta jäi uupumaan noin 111 000 ääntä 50 prosentin rajasta. Niinistö sai taas noin 200 000 ääntä enemmän kuin kokoomus viime eduskuntavaaleissa. Vanhanen keräsi puolestaan noin 128 000 ääntä vähemmän kuin keskusta eduskuntavaaleissa.
Äänestäjien mielialojen hurlumhei teki tepposensa myös 1994 ja 2000. Kaksitoista vuotta sitten Martti Ahtisaaren huikea, gallupeissa mitattu kansansuosio puolittui ensimmäisessä vaalissa. Yksi merkittävä syy olivat tv-tentit, joihin hän ilmestyi lähes pystymetsästä. Ahtisaari oli kokenut esiintyjä. Hän oli vilahdellut tämän tästä koti- ja ulkomaisten tv-yhtiöiden kanavilla, mutta vaaliväittelyt asiansa osaavien poliitikkojen rinnalla olivat uutta ulkoministeriön virkamiehelle - ja se näkyi.
Ahtisaari pääsi lopulta toiselle kierrokselle ammattiyhdistysliikkeen vetoavun turvin. Hän sai Helsingin Hakaniemestä apua myös toisella kierroksella, mutta voi silti laskea huoletta enemmän omaksi kuin muiden ansioksi sen, että hän kukisti lopulta Elisabeth Rehnin. Sekin tapahtui televisiossa, puolivirallisen legendan mukaan Tuttu juttu -ohjelmassa. Saavutus oli kova, koska Rehn nousi kyselyjen kärkeen heti ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Puhemies Riitta Uosukaisen kuuluisa vapaa pudotus syksyn 1999 gallupien kuningattaresta vuoden 2000 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kolmoseksi 12,8 prosentin kannatuksella perustui niin ikään siihen, mitä äänestäjät näkivät tv:ssä. Kuvaruutu on armoton. Sen lähikuvat paljastavat onttouden ja epävarmuuden. Uosukainen ei pystynyt peittämään pulputuksellaan ja karjalaisella iloisuudellaan osaamisensa aukkoja.
Katsojien mieleen ei jää juuri mitään mieleen tv-debateissa esitettävistä asia-argumenteista. Osa heistä muistaa ehdokkaiden heille suuntaamat kohderyhmäfraasit, mutta nekin uppoavat parhaiten niihin, jotka ovat jo ennestään "uskossa", siis valinneet ehdokkaansa. Katsojat aistivat kuitenkin sanattoman viestinnän avulla, onko ehdokas aito vai falski. Äänestäjät ovat myös hyvin herkkiä tarkistamaan kantojaan näkemänsä perusteella.
Halosesta on paistanut läpi huono henkinen valmistautuminen tv-tentteihin. Hän ei ole hallinnut ilmeitään ja on esiintynyt välillä hieman epäpresidentillisesti, siis vastoin rooliodotuksia. Hän ei ole keskittynyt hallitsemaan sitä, mitä ruudussa näkyy, ja kun Niinistö on toistuvasti käynyt päälle ja lähtenyt viipaloimaan Halosen argumentteja, presidentin itseluottamus on horjunut. Hänen on ollut vaikea pitää itseään kasassa.
Nähdystä ja kuullusta voi päätellä, etteivät Halonen ja hänen taustaryhmänsä ole varautuneet taistelun kovuuteen. He ovat kaikesta päätellen tuudittautuneet helppoon voittoon ja siihen, että vaalit ovat pelkkä läpihuutojuttu. Haloslaiset tekivät jopa sen virheen, että asettivat vaalivoiton tavoitteekseen jo ensimmäisellä kierroksella ja puhuivat rahojen turhasta tuhlauksesta.
Niinistöstä näkee puolestaan kauaksi sen, että hän on henkisesti, fyysisesti ja tiedollisesti kovassa vaali-iskussa. Hänestä huokuu halu menestyä, ja kun menetystä on tullut, se antaa hänelle lisäpotkua.
SAK:lainen ay-liike heräsi henkiin heti, kun ensimmäisen kierroksen tulos selvisi ja lähti nopeaan vastaiskuun. Tämä tarkoittaa sitä, että peli kovenee ja voi muuttua likaiseksi. Kännykästä toiseen sinkoilevat tekstiviestit osoittavat, että törkytemput osataan rintamalinjan molemmilla puolilla.
Suorat kontaktit ja myyräntyö eivät vaaleja kuitenkaan ratkaise. Ehdokas tavoittaa kiertueellaan 80 000-100 000 äänestäjää, mutta he ovat jo valmiiksi "uskossa". Voittoon tarvitaan 1,5-1,6 miljoonaa ääntä, ja tuollaisiin ihmismääriin voi vaikuttaa kunnolla vain mediassa.