Matkustaminen on kiinteä osa presidentin työtä. Ulkomaisten päättäjien lisäksi on tavattava kansaa. Matkaohjelmissa voi joskus näkyä myös tarkoitushakuisuutta. Vaalien lähestyessä esimerkiksi Tarja Halosen matkailutahti kotimaassa on tiivistynyt.
Työnsä kunnolla hoitaakseen kaikki presidentit joutuvat matkustamaan, vaikka äänestäjien on joskus vaikea ymmärtää sitä. Kunnollinen ulkopolitiikan hoito vaatii maailman päättäjien tapaamisia ja henkilökohtaisia suhteita. Edes tietotekniikan kehittyessä ei kaikkia keskusteluja voi hoitaa sähköisesti. Myös kohteliaisuus vaatii vieraisilla käymistä sen ohella, että kutsutaan ulkomaiden päättäjiä kyläilemään Suomeen.
Osaa presidenteistä on pidetty erityisen innokkaina matkustajina, usein liioitellusti. Esimerkiksi Lauri Kristian Relander (1925-31) sai kaudellaan kansalaisilta ivanimen Resander, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa matkailevaa. Edeltäjiinsä verrattuna hän kävi monesti ulkomailla, useimpiin seuraajiinsa verrattuna vain harvoin. Tarja Halosen edeltäjästä Martti Ahtisaaresta vitsailtiin usein, kuinka hän on sattumoisin käymässä kotimaassa. Kuitenkin Halonen on jo tähän mennessä ohittanut ulkomaan matkailussa Ahtisaaren, vaikka Halosen kuusivuotiskausi ei ole vielä päätöksessään.
Ahtisaari teki presidenttinä lomamatkat mukaan lukien kaikkiaan 121 ulkomaanmatkaa, kun Halonen on tähän mennessä tehnyt niitä hieman vajaalla kuusivuotiskaudellaan 138, maanantaina alkanut Slovenian vierailu mukaan lukien. Määrää lisännevät vielä loppuvuoden EU-huippukokoukset.
Kiintoisa piirre presidenttien matkailussa on kasvanut kiinnostus kotimaahan, vaikka presidentin sisäpoliittinen valta on menneisiin vuosikymmeniin verrattuna kaventunut. Ahtisaaren kaudella otettiin käyttöön termi maakuntamatka. Halonen on jatkanut samaa käytäntöä. Presidentit ovat toki liikkuneet ennenkin kotimaassa. Esimerkiksi Urho Kekkonen katsoi tärkeäksi pitää tiivistä yhteyttä kuntien ja maakuntien päättäjiin.
Maakunnissa presidentti otetaan aina innokkaasti vastaan. Hänelle halutaan kertoa alueen iloista ja suruista, myös sellaisista päivänpolttavista ongelmista, joihin presidentti ei juuri voi vaikuttaa. Kotimaan asiat kuuluvat miltei aina hallituksen ja eduskunnan toimivaltaan. Mahdollista tietysti on, että presidentti vie kuntien ja maakuntien viestiä eteenpäin. Niin monesti tapahtuukin. Vaikutus vaihtelee.Onpa käytännön hyöty millainen tahansa, presidentin ja kansalaisten yhteydenpito on myönteistä.
Tasavallassa on hyvä huomata, että demokraattisesti valituista instituutioistamme mikään ei ole tavoittamattomissa. Kaikkiin vaaleilla valittuihin henkilöihin voi ja pitää saada yhteys.
Aivan vailla tarkoitushakuisuutta presidentin matkailukaan ei silti ole. Halosen matkaohjelmia seuraava on voinut havaita kotimaan osuuden painottuneen tuntuvasti vaalikauden lopulla, presidentinvaalien lähestyessä. Presidentin nettisivuilta voi tarkistaa, että niin on todella käynyt. Ehkä maakuntamatkailun vilkastumiseen on muitakin syitä, mutta tuskin presidentin innostusta vähentävät raadolliset syyt. Nyt kannattaa näkyä kansan keskuudessa.
Presidentin ja pääministerin näkyvyys on paljon suurempi kuin muiden ehdokkaiden. Siksi on kohtuullista odottaa, että he pitävät kurissa halunsa kiihdyttää jatkuvaa kampanjointiaan viran varjolla vaalien alla.