Presidentin delegaation mustat autot auraavat tietä halki Liberian slummialueiden. Liberian 15-vuotinen sisällissota on puhaltanut maan yli kuin tsunami. Pääkaupunki Monrovia on lähestulkoon yhtä kuin hökkelikylä autonraatoineen ja aikaa tappavine ihmisineen. Tilastojen, tosin epäluotettavien, mukaan maan työttömyysaste on 85 prosenttia.
Sota saa aikaan pahaa. Liberia voisi toisaalta olla Afrikan keidas. Maa ei kärsi kuivuudesta, vaan sen maaseutu on sademetsävyöhykkeen ansiosta vehreää. Ruokaa, hedelmiä, putoaa puusta, kun pikkuisen potkaisee. Atlantille on hulppeat näkymät, joskin uiminen meressä on vaarallista syväpyörteiden ja aaltojen takia. Ne voivat viedä mennessään. Mutta helposti voi kuvitella, kuinka maasta olisi voinut kehittyä laatuturismin kohde. Ja ennen kaikkea sen asukkaille hyvä paikka elää.
Palataan arkeen. Liberia on riippuvainen YK-joukoista. Ilman niitä maa vaipuisi uudestaan anarkiaan. Piikkilangat ympäröivät edelleen parempiosaisten taloja ja hotelleja. 70 prosenttia kouluista tuhoutui sodan aikana ja vain kolmannes lapsista käy koulua. Kolme neljästä naisista ja tytöistä on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi sodan aikana tai sen jälkeen.
Presidentti lohduttaa
Tarja Halosen delegaatio kurvaa Kirkon ulkomaanavun kohteeseen, joka sijaitsee Bensonvillessa, kolmen vartin ajomatkan päässä Monroviasta. Liberia on Halosen Länsi-Afrikan kohteista toinen. Presidentti tunnetaan kehitysyhteistyön vankkana kannattajana, ja hänellä on hyvä maine Afrikassa.
Bensonvillessa Haloselle esittäytyvät Liberian Fawe (Forum of African Woman Educationalists), Women of Bensonville Mother´s Club ja AFELL (Association of Female Lawyers in Liberia). Kirkon ulkomaanapu edistää näiden järjestöjen avulla tyttöjen ja naisten koulutusta sekä lisää naisten oikeustietoutta, esimerkiksi perimistilanteissa. Juristi Halonen valitaan tietenkin Liberian naisjuristien kunniajäseneksi.
Valtiovierailu Afrikkaan on oma juttunsa. Suunnitelmat muuttuvat ja improvisaatiokykyä sekä tilannetajua kysytään normaalia enemmän. Halonen on tällaisessa ympäristössä parhaimmillaan: presidentti kykenee pysymään asiassa, mutta aistii herkästi yllättävän tilanteen tuomat vaatimukset.
Bensonville tilaisuudessa on määrä kuulla 13-vuotiasta tyttöä, jolla on terveysongelmia. Marjay Davis astuu rohkeasti puhujakorokkeelle, mutta juuri kun hänen tulisi aloittaa kertomuksensa, hän purskahtaa itkuun ja sanat jäävät kurkkuun.
Halonen ponnistaa saman tien tuolistaan ylös ja ottaa tytön vierelleen. Presidentin puoliso, tohtori Pentti Arajärvi osoittaa hänkin mallikasta tilannetajua ja luovuttaa tuolinsa Marjaylle.
Salissa on tämän jälkeen noin minuutin ajan yksi tapahtuma: presidentti Halonen pitää Marjayta kädestä kiinni ja lohduttaa. Lopulta hän ohjaa tytön rauhallisesti istumaan muiden joukkoon. Ei tarvita puheita, viesti tytön pahasta olosta on mennyt perille.
Marjaylla on ollut pitkään särkyjä toisessa poskessaan. Ne ovat haitanneet tytön opiskelua. Liberialaisen lääkärin lausunnossa todetaan, että tytöllä on "luumassaa" toisessa poskiontelossa.
Annan toimittaja Sanna Puhto toimittaa saamansa lausunnon Suomen delegaation lääkärille Janne Reitalalle. Hän tulkitsee, että Marjayn poskiontelossa on jonkinlainen kasvain. Tyttö pitäisi viedä lähimaahan tietokonetomografiakuvaukseen, ja sen jälkeen mahdollisesti leikkaukseen.
"Liberiassa tätä hoitoa ei saa. On toki mahdollista, että kasvain on hyvänlaatuinen", Reitala arvioi.
Syntyy matkan ensimmäinen konkreettinen osoitus kehitysyhteistyön ja avunannon vaikeudesta; järjestääkö rahakeräys Marjaylle, ja jos sen tekee, kuinka suhtautua niihin lukuisiin muihin samanlaisiin tapauksiin?
Tilanne jää pohdituttamaan myös presidentti Halosta.
Tilanteen mukaan
"Kippis 2/4", kohottaa presidentin ensimmäinen adjutantti, komentajakapteeni Janne Muurinen maljan. Ranskalaisilta vuokrattu 50-paikkainen lentokone on valmiina lähtöön Monroviasta. Murtoluvulla Muurinen tarkoittaa maalukua. Puolet matkasta on takana.
"Mentiin suunnitelman mukaan, ja suunnitelma oli se, että mennään tilanteen mukaan", Muurinen ironisoi järjestelyjä, jotka panivat presidentin taustavoimat koetukselle.
Adjutantit, turvamiehet, lääkäri, hovimestari, virkamiehet ja poliittiset avustajat ovat matkalla sitä varten, että presidentti pystyisi keskittymään olennaiseen. Ohjelma on vedetty niin tiukaksi, että se ei siedä oman delegaation epävarmuutta. Riittää, kun joutuu sopeutumaan Afrikan-yllätyksiin. Presidentin virallisessa delegaatiossa oli 28 jäsentä.
Ensimmäinen adjutantti vastaa presidentin ohjelmasta, toisen adjutantin vastuulle kuuluvat presidentin puoliso ja muu delegaatio. Ulkomaanmatkalla on yleensä mukana yksi adjutantti, mutta Afrikka arvioitiin sen verran haastavaksi, että mukaan otettiin myös toinen adjutantti, majuri Jukka Jokinen.
Adjutantit kävivät niin sanotulla etumatkalla kuukautta ennen varsinaista valtiovierailua. Kaikki kohteet kierrettiin ja yksityiskohdista sovittiin. Varsinaisella matkalla pitää vain toteuttaa se, mistä on sovittu. Adjutanttien vastuulle kuuluu matkalla muun muassa aikataulutus, muonitus ja sellainenkin pieni suuri asia kuin lahjoista huolehtiminen. Presidentillä pitää olla oikeaan aikaan oikea lahja, jonka hän luovuttaa vieraille.
Ohjelmasta huolehtiminen on tärkeää jo siksikin, että presidentti osaisi pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Afrikassa tämäkin tehtävä on haastava. Vaikka adjutantit ovat sopineet, että nyt ei tarkisteta kunniakomppaniaa, niin sellainen kuitenkin useimmiten odottaa presidenttiä. Epävirallinen muuttuukin viralliseksi, mutta delegaatio ei pysty lennossa pukeutumaan yllätysnumeron vaatimusten mukaisesti.
Maamme-laulu matkassa
Delegaatio on sen verran yhtenäinen joukko, että sille kehittyy ihan oma puhetapansa. Esimerkiksi adjutanttien vastuulla olevien tärkeiden ja vähemmän tärkeiden tavaroiden säilytyspaikkaa kutsutaan "arkuksi". Sieltä löytyi muun muassa Maamme-laulun tallenne, joka oli tarpeen Liberian naisjohtajuuskokouksen avajaisissa. Paikalliset järjestäjät eivät olleet löytäneet Maamme-laulun tallennetta internetistä. Vielä avajaisia edeltävänä iltana kansallislaulusta ei ollut tietoa. Ongelmasta kerrottiin adjutanteille, ja lopulta Maamme-laulu soi Monrovian urheilustadionilla.
Adjutantteja on yhteensä kolme. Heidän kunkin toimikausi kestää kuusi vuotta. Jokainen aloittaa kolmosmiehen paikalta, josta vuosien saatossa kohotaan ykköseksi. Adjutantit valitsee presidentti haastateltuaan ehdokkaita, jotka puolustusvoimat on joukostaan valinnut.
"Olen etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä presidentin kanssa, olla mukana näillä matkoilla", kuuluu Muurisen lausunto työstään.
Tarkkana on joka tapauksessa oltava. Seurallinen ja joviaali Halonen osaa olla myös tiukka ja vaativa.
Korvat joutuvat koville
Matkoilla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Yksi tärkeimmistä asioista on huolehtia terveydestä. Monikymmenpäisessä joukossa on erilaisia ihmisiä, joiden peruskunto vaihtelee. Matkan aikana perusterveyden ongelmat helposti kertaantuvat. Sen päälle tulee Afrikan tapaisten kaukomaiden vieras bakteerikanta, joka panee muun muassa ruuansulatuksen koville.
Traumatologian tohtori Reitalan tehtäviin kuuluu hoitaa äkkinäiset, nopeaa hoitoa vaativat sairaudet. Mukana kulkee koko ajan musta lentolaukku, jonka pitää olla enintään kolmen minuutin päässä lääkäristä. Useimmiten Reitala joutuu huolehtimaan pikkuvaivoista, kuten tulehduksista.
"Turvamiesten korvakäytävät tuppaavat tulehtumaan nappien käytön vuoksi", Reitala heittää esimerkin pikkuvaivoista.
Traumatologian tohtorin Reitalan varsinainen virkatyö on Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa Töölön teho-osastolla. Sieltä hän ottaa virkavapaita matkojen vuoksi, joita tulee vuodessa muutamia. Presidentin matkalääkäriksi Reitala kutsuttiin Martti Ahtisaaren kaudella. Yleislääketieteen ja nopean hoidon spesialistin osaamisalueet ovat juuri ne, joita presidentin matkassa eniten tarvitaan.
"Otan selville paikalliset fasiliteetit vieraskohteen kollegalta. Akuutin ja vähemmän akuutin hoidon lisäksi koen, että lääkäri luo matkaseurueelle sellaista yleistä turvallisuuden tunnetta. Sitä tarvitaan, kun tahti on kiivas ja hermo on välillä kireällä", Reitala kertoo toimenkuvastaan.
Miljonääriksi!
Presidentin autosaattue lipuu jo kolmannen vierailukohteen Nigerian pääkaupungissa Abujassa. Pieni ja sodasta kärsinyt Liberia on vaihtunut 150-miljoonaiseksi Afrikan suurvallaksi, jolla on öljy- ja kaasuvaroista huolimatta köyhyys- ja korruptio-ongelma. Maa on myös yksi ihmiskaupan keskuksista.
Presidentti delegaatioineen tutustuu ihmiskaupan uhrien turvakotiin. Uhreja ja turvakotia ei saa kuvata niin, että paikka tai lapset tunnistettaisiin. Halosen tuntosarvet ovat taas herkkinä. Seksuaalisen hyväksikäytön ja raskaan työn uhreiksi joutuneet orpolapset saavat presidentistä juttelukaverin. Halonen ei kysele lapsilta menneisyydestä, koska se voisi traumaattisuuden vuoksi katkaista juttutuokion. Halonen kysyy, mitä unelmia lapsilla on, mitä he haluaisivat isona tehdä.
"Haluan pankkiiriksi, minä haluan miljonääriksi", lapset vastaavat.
"Eikö kukaan halua opettajaksi tai sairaanhoitajaksi? Halonen utelee. Kukaan ei ensin vastaa, kunnes presidentin vieressä seisova pikkupoika vastaa myöntävästi ikään kuin osoittaakseen lojaalisuutta presidentille. Halonen naurahtaa ja ottaa pojan kainaloonsa.
Lahjaksi Halonen antaa turvakodin lapsille Muumi-mukeja ja jalkapallon.
"Muistakaa, ettei kaikista voi tulla miljonäärejä, ja päästäksenne pankkiiriksi teidän pitää onnistua ensin hyvin muissa tehtävissä pankissa", Halonen muistuttaa äidillisesti.
Vatsat kunnossa kotiin
Presidentin delegaation väki juttelee lentokoneessa rentoutuneesti laseja kilistellen. Piskuinen Beninkin on jäänyt taakse, ja kotimatka voi alkaa. Lähes neljänkymmenen asteen kuumuus vaihtuu torstai-iltaan mennessä nollakeliin.
Adjutantti Muurinen kertoo vielä matkan pikku kommelluksista. Päälle päin hyvin mennyt matka vaati taustatiimiltä välillä kovaakin painia paikallisten järjestäjien kanssa.
"Missään muualla paikalliset järjestäjät eivät ryhtyisi muokkaamaan vierailijoiden ohjelmaa, jopa komentelemaan. Liberiassa isäntien keskinäinen informaatio ei toiminut. Beninissä kunniamerkkien vaihdosta ei sovittu etukäteen", Muurinen luettelee Afrikan-seikkailun satoa. Mahtuipa matkaan yksi kameran takavarikointikin Nigeriassa. Onneksi kamera palautettiin nopeasti takaisin.
Lääkärin matka sujui sitä vastoin odotuksia helpommin.
"Ei ollut matkan aiheuttamia suolistoinfektioita. Vain korva- ja silmätulehduksia", Reitala summaa.
Matka on lopuillaan. Seuraavan valmistelu alkaa heti maanantaina. Presidentti on tosin töissä sunnuntainkin.