"Hailuodon kalastusreissulla Kalevan nyttemmin jo kuollut toimituspäällikkö tai levikkipäällikkö tai joku herra oli nähnyt Presidentin ottavan anorakin povarista lohen, justeeraavan sille koukun leukaan ja esittelevän sen kahvitulilla saaliinaan. Tällainen päämies meillä oli."
Ote Jari Tervon romaanista Myyrä kertoo tarinan luonteesta: veijariromaanin ainekset yhdistyvät lähihistoriaan ja mielikuvituksen ilotteluun. Keskiössä ovat Suomen pitkäaikainen presidentti ja maineikkaan kommunistisuvun jälkeläinen, Suojelupoliisin etsivä Jura Karhu, joka vuonna 1978 saa tehtäväkseen paljastaa Presidentin hyväksi kommunistipuolueen huipulla toimivan vakoojan eli myyrän. "Eivät valtionpäämiehet voi olla vakoojia" on toteamuksen muotoinen perusjuoni, jolle romaanin lukuisat muut tasot rakentuvat.
Presidentin ja etsivän elämänlangat kietoutuvat yhteen eri tavoin alkaen Haminassa vuonna 1918 tapahtuneesta punaisten teloituksesta ja päätyen vuoteen 2004 Vorkutan pakkotyöleirille Siperiaan. Romaaninsa Pyhiesi yhteyteen (1995) Tervo aloitti vappuyönä tapetun vainajan näkökulmalla. Myyrän ensilauseen efekti virittyy samaan tapaan: "Muistan sen toukokuun päivän, kun minusta tuli murhamies Haminan valleilla."
Tässä teoksessa tarina-arkkitehti Tervo ylittää omat saavutuksensa. Vuolasta romaania voi lukea jännityskertomuksena, satiirisena kuvauksena Suomi-Neuvostoliitto -suhteesta, inhimillisenä farssina, avainromaanina jossa todelliset ja kuvitellut henkilöt ovat yhtä; historianlehdiltä tutut tapahtumat leikkautuvat mielikuvituksella ja huumorilla, takaumat, ennakoinnit ja tulevaisuuskuvat pitävät otteessaan romaanin kaikki 544 sivua.
Myyrä sisältää paljon kysymyksiä pelkästään jännitystarinana: kuka murhasi kenet vuosina 1918-2004, kuka vakoilee kenelle ja kenen hyväksi, mitä sukulaisuus-, tuttavuus- ja petossuhteita henkilöiden väliltä paljastuu?
Henkilöiden runsaudessa Myyrä vertautuu venäläisten kertojien klassikoihin, mutta Karhujen sukuselvitys romaanin alussa auttaa lukijaa pysymään mukana. Kommunisti Koitto Karhun jälkeläiset saavat seurakseen Presidentin rakastajattaren eli Suomen Moskovan lähettilään vaimon, Stalinin, Berijan, Vladimirovin, Karjalaisen, Korhosen, Koiviston ja Virolaisen.
Eräässä hulvattomassa kohtauksessa etsivä Karhu omien tarkoitusperiensä takia vakuuttaa Presidentille, että tohtori Virolainen polttaa marihuanaa Tamminiemen vessassa, lavastaapa todisteetkin. Myöhemmin Presidentti kysyy etsivältä, onko Virolainen päässyt paheestaan. "Hän on ryhtynyt värjäämään tukkaansa punaiseksi", etsivä vastaa.
Kaikkein kiehtovinta Myyrässä on sen rakenteen lujuus ja moninaisuus, joka saa sen tuntumaan tilataiteelta. Se on kuin valoa taittava monitahokas, jota kyllästymättä voi pidellä pitkään ja nähdä sen joka kulmasta erilaisena.