Lääkäreille tuleva velvollisuus kertoa poliisille ajokyvyttömyydestä uhkaa murtaa potilasturvallisuuden. Toivottavasti presidentti ei vahvista näin kehnoa lainsäädäntöä. Suomesta rakennetaan pelottavaa ilmiantoyhteiskuntaa. Poliisille voi soittaa nimettömänä monista asioista ja antaa ilmi naapureita ja kylänmiehiä todellisista tai kuvitelluista rikkeistä. Huumeita ja kovia rikoksia koskevissa asioissa ilmiannon voi jopa hyväksyä. Senkin ymmärtää, jos naapurit ovat huolissaan perheväkivallan uhreista ja kaltoin kohdelluista lapsista.
Sitä sen sijaan on vaikea tajuta, että eduskunta haluaa tehdä lääkäreistä poliisin ilmiantajia. Eduskunta hyväksyi joulun alla tieliikennelain muutoksen, jossa yksiselitteisesti määrätään lääkäri ilmoittamaan poliisille, jos hän toteaa potilaan ajokyvyn heikentyneen. Samalla eduskunta mursi tärkeimmän yksityisyyden suojan, jokaisen oikeuden pitää salassa terveyteensä liittyvät asiat.
Lääkärin ja potilaan suhde on herkkä. Siksi lääkäreillä ja terveydenhoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus. Terveystiedot ovat salassa pidettäviä asioita. Jos ne ehdoin tahdoin paljastetaan, kysymys on salassapitorikoksesta. Samalla tavalla myös sosiaalialan henkilöstö on velvollinen pitämään tietonsa salassa. Tähän oikeuteen sosiaaliviranomaiset usein viittaavat vaikeissa lasten huoltajuuskiistoissa.
Onnetonta asiassa on, että hallituksen esityksessä asia oli ehdollinen. Hallitus halusi muotoilun, että lääkäri voi ilmoittaa ajokyvyn heikentymisestä poliisille. Eduskunnan liikennevaliokunta muutti ehdollisuuden pakoksi. Syyskuun alusta lähtien lääkärillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä poliisin ilmiantajaksi.
Tähän saakka potilas on voinut luottaa lääkärin vaitiolovelvollisuuteen. Vielä toistaiseksi lääkäri joutuu antamaan potilastietoja viranomaisille vain, kun epäillään rikosta, josta voi seurata vähintään kuusi vuotta vankeutta, tai kun on kyse lapsen pahoinpitelystä, yleisvaarallisesta tartuntataudista sekä syntymästä ja kuolemasta.Sen sijaan muut sairaustiedot pysyvät salaisina, vaikka joku niitä kyselisikin. Potilaan ja lääkärin suhde on luottamussuhde - toisin kuin poliitikon ja äänestäjän. Nyt eduskunta heitti tämän luottamuksen romukoppaan.
Liikennevaliokunta teki suuren virheen muuttaessaan hallituksen lakiesityksen. Jostain syystä liikenneturva on saanut liian korostetun aseman eduskunnan arvioissa. Missä kulkee valvonnan ja säätelyn raja tieliikenteessä?
Lain seuraukset voivat olla vakavia. Paitsi että lääkäri-potilassuhde murtuu, vanhukset ja kroonisesti sairaat eivät ehkä mene lääkärille lainkaan pelätessään, että menettävät ajokorttinsa. Millaisia vaaroja siitä aiheutuu liikenteessä? Kaiken lisäksi onnettomuuksissa voidaan ryhtyä peräämän ajokelpoisuuden todenneen lääkärin vastuuta ja vaatia häneltä korvauksia. Lääkäriliitto ja lukuisat yksittäiset lääkärit ovat aiheellisesti kiinnittäneet viime viikkoina huomiota ongelmiin, joita eduskunnan tahdon toteutuminen aiheuttaisi.
Presidentti ei ole vielä vahvistanut eduskunnan hyväksymää lakia. Tarja Halosen on nyt syytä olla tarkkana. Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu oikeus jättää laki vahvistamatta, jos sen voimaantuloon liittyy suuria ongelmia. Nyt on kyse juuri siitä. Laki aiheuttaisi enemmän pahaa kuin hyvää.
Jos presidentti jättää lain vahvistamatta, se palautuu eduskuntaan. Silloin myös kansanedustajat voisivat miettiä vielä kerran asiaa rauhassa ja tutustua onnettomuustilastoihin. Lopullinen valta on joka tapauksessa eduskunnalla, joka voi yksinkertaisella enemmistöllä saattaa voimaan presidentin hylkäämän lain.