Kun Euroopan unioni piti äskettäin huippukokouksensa Brysselissä, siellä järjestettiin yksi lounas. Suomen itseoikeutetut edustajat ruokapöydässä olisivat olleet tasavallan presidentti ja pääministeri. Koska lounaan asialista oli ruokalistaa kevyempi, presidentti Tarja Halonen jätti lounaan väliin, ja sinne meni pääministeri Matti Vanhasen kaveriksi ulkoministeri Erkki Tuomioja.
Koska Suomella on koko unionijäsenyytensä ajan ollut EU-pöydissä kaksi lautasta, lounasjärjestelyistä ei tullut tuolloinkaan ongelma. Asia hoitui joustavasti. Tilanne voi kuitenkin muuttua. Valmisteilla oleva EU:n perustuslaillinen sopimus saattaa johtaa siihen, että takavuosien korkean tason kiivas sisäpoliittinen riidanaihe nousee taas esille.
Piilevä lautasongelma ei johdu itse sopimusluonnostekstistä. Kukin unionimaa päättää vastakin oman lainsäädäntönsä mukaisesti, keitä se lähettää Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Ongelma tulee paljon lähempää eli Suomen perustuslaista.
Presidentti Martti Ahtisaari ja pääministeri Esko Aho kävivät vajaat kymmenen vuotta sitten avointa valtataistelua Suomen edustautumisesta EU-huippukokouksissa. Ahtisaari katsoi, että sekä presidentin että pääministerin on oltava paikalla. Ahon kanta oli taas se, että Suomea edustaa pääsääntöisesti pääministeri.
Kiista laukesi vasta pääministerin vaihdokseen. Ahtisaari ja pääministeri Paavo Lipponen sopivat toukokuussa1995 nykykäytännöstä, jonka mukaan Suomea edustavat pääministeri aina ja tasavallan presidentti halutessaan. Työnjako on toiminut kohtuullisen kivuttomasti; Halosen ja Lipposen sukset menivät ristiin vain joitakin kertoja ja vain pienissä asioissa. Edustautumiskysymys pysyi maton alla.
Hallitusten välisessä konferenssissa käsiteltävä EU:n perustuslaillinen sopimus tekee Eurooppa-neuvostosta, tähänastiselta epäviralliselta nimeltään EU:n huippukokouksesta, unionin virallisen toimielimen. Konklaavi on ollut tähän asti tavallaan kansainvälinen kokous, jossa on voitu käsitellä mitä tahansa akuuttia kansainvälistä kriisiä.
Sopimuksen yksi suurista ja asiaan vihkiytymättömille vaikeasti avautuvista muutoksista on se, että unionin niin sanottu pilarijärjestelmä häviää. Tähän asti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan unionisidos on ollut löyhä. Perustuslaillinen sopimus tekee ulko- ja turvallisuuspolitiikasta normaalia EU-toimintaa esimerkiksi kauppa- ja maatalouspolitiikan tyyliin.
Ulko- ja sisäpolitiikan ero EU-maailmassa muuttuu toisin sanoen veteen piirretyksi viivaksi. Ja tästä voivat alkaa Suomen sisäpoliittiset ongelmat. Yhtäältä Halosen ja Vanhasen sekä toisaalta etenkin Halosen ja eduskunnan vallan rajat saattavat joutua tässä asiassa todelliseen tulikokeeseen.
Ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei nähnyt Halosen EU-roolissa ongelmaa. Vanhasen lyhyellä pääministerikaudella Halonen on ehtinyt osallistua yhteen huippukokoukseen. Pulmia ei näyttänyt olevan. Eduskunnan perustuslakivaliokuntakin kääri tikittävän aikapommin konventtilausunnossaan vielä paksuun pumpulikääreeseen.
"Eurooppa-neuvoston asema unionin virallisena toimielimenä ei kuitenkaan voi olla merkityksetön seikka tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä noudatettavien käytäntöjen kannalta", perustuslakivaliokunta muotoili.
Halonen on vartioinut valtaoikeuksiaan mustasukkaisesti. Hän on astellut joitakin kertoja niiden ulkorajoilla tavalla, joka on pannut eduskunnan nieleskelemään. Tapaukset ovat liittyneet Suomen Pankin johtajavalintoihin ja Ahvenanmaan itsehallintoon.
Suomen uuden perustuslain mukaan valtioneuvosto valmistelee ja päättää EU-politiikasta sekä hakee sille tarvittaessa eduskunnan hyväksynnän. Pääministeri on siten Suomen EU-politiikan ykkösnimi, ja presidentin EU-rooli on korkeintaan toissijainen. Vaikka Suomen EU-edustautuminen on lähtökohtaisesti valtiollisten instituutioiden välinen juridinen kysymys, se muuttuu herkästi poliittiseksi ja jopa henkilökemialliseksi arvovaltakiistaksi. Se nähtiin jo Ahtisaaren ja Ahon aikana.
Presidentin kokouslautasta voi uhata myös se, että EU laajentuu keväällä 25 jäsenen unioniksi. Lautasille on siis kymmenen uutta ottajamaata. Painetta lisää sekin, että kahta paikkaa unionipöydässä pitänyt Ranska on siirtynyt yhteen lautaseen. Suomen voi olla vaikea pitää enää kahta paikkaa Ranskan vanhan cohabitation-mallin mukaan. On vaikea kuvitella, että Suomen pääministerin ja presidentin eri puoluetausta hellyttäisi EU-kumppaneita antamaan pienelle jäsenmaalle kaksi pöytäpaikkaa.
Sisäpoliittista pommia on käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, ja tiettävästi sekä Halonen että Vanhanen ovat perehtyneet asiaan. Ensin on tietysti nähtävä, millainen perustuslaillisesta sopimuksesta lopulta tulee. Eurooppa-neuvoston aseman virallistamiseen on kuitenkaan tuskin tulossa enää muutoksia.
Useiden arvioiden mukaan Eurooppa-neuvoston muuttuminen viralliseksi EU-elimeksi vie pohjan toisen lautasen puolesta esitetyiltä argumenteilta. Riippuu paitsi Suomen sisäisestä ratkaisusta myös uusiutuvan neuvoston työtyylistä, löytyykö sen pöydästä enää asioita, jotka kuuluisivat Suomessa presidentille. Suomelle kahden paikan säilyttäminen mahdollisimman pitkään on tietysti edullista.
On tuhannen euron kysymys, luopuisiko Halonen suosiolla omasta paikastaan. Jos hänen kaudellaan jo nähdystä voi mitään päätellä, siirtyminen yhden lautasen, siis pääministerin hallitseman, lautasen järjestelmään ei ole läpihuutojuttu. Pommi räjähtää viimeistään silloin, jos EU-kumppanit sanovat, että Suomella on yksi lautanen liikaa.