Presidentti Sauli Niinistön kriittinen kanta ILO-sopimuksen ratifiointiin hämmensi niin saamelaiskäräjien puheenjohtajan Klemetti Näkkäläjärveä kuin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssoniakin (r.) tiistaina.
Niinistö linjasi ILO-sopimuksen syntyneen erilaisiin olosuhteisiin eli siirtomaavallan aikaisen tilanteen palauttamiseen ennalleen ja ”siitähän täällä ei ole kysymys”.
Asia on pahoin tulehtunut. Se on vuosikausia aiheuttanut kiistaa saamelaisten ja Ylä-Lapin lappilaisten välillä. Kyse on siitä, että ILO-sopimus määrittää alkuperäiskansojen oikeudet maahan ja vesiin. Valtaosa saamelaisalueista kuuluu valtiolle.
Suomessa on lähdetty siitä, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt ovat alkuperäiskansaa. ILO-sopimuksen kriteerit täyttäviä on myös muita, ja kaikki rekisterissä olevat eivät täytä maaoikeuskriteeriä.
Suomi ei liioin ole tehnyt aluemäärittelyä, missä alkuperäiskansa asuu yksin tai yhdessä muun väestön kanssa. Jos kriteerinä käytettäisiin Ruotsin tapaan poronhoitoaluetta, ILO:n kriteerit ulottuisivat jo Ouluun.
Näkkäläjärvi rohkeni epäillä, ettei presidentti ole aivan perillä siitä, mitä ILO-sopimus pitää sisällään. Oikeusministeri piti presidentin näkökantaa uutisena, sillä ILO-sopimus on määrä ratifioida tällä vaalikaudella. Presidenttiä on selvästi perehdytettävä lisää asiaan.
Jos Niinistö pitäytyy kannassaan, se merkitsee, että sopimuksen ratifioinnista voi tulla konflikti hallituksen ja presidentin välille.
Sinänsä Niinistön kanta ei ole aivan uusi, sillä hän kertoi sen myös presidentinvaalikampanjan aikana. Olisi kuitenkin outoa, jos hallitusohjelmasta poikettaisiin Niinistön nihkeyden takia.