Presidentti voi olla vallaton, mutta ei arvovallaton. Talousvaikeudet ja jahkailu päätöksenteossa ovat kirvoittaneet presidentiltä suorasukaisia lausuntoja.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yllättää. Presidentti on viime päivinä antanut lausuntoja, joiden perusteella hän näyttää kaipaavan ryhtiä päätöksentekoon.
Niinistö on ottanut reippaasti kantaa hallituksen politiikkaan, moraaliin, johtajuuteen ja demokratiaan. Presidentti on kantanut huolta yhteiskunnallisesta vakaudesta, velkaantumisesta, hyvästä hallinnosta ja kohtuuden periaatteista. Viimeksi tällä viikolla hän opetti Ylen haastattelussa hallitusta politiikan mekaniikasta ja varoitti testamenttaamasta ongelmiaan seuraavalle hallitukselle.
Presidentti ei voi hajottaa eduskuntaa, määrätä uusia vaaleja tai ohjeistaa ministereitä. Sen sijaan hän voi panna kokemuksensa ja arvovaltansa peliin kiinnittämällä huomiota kipeiksi koettuihin epäkohtiin. Ei ole epäilystäkään, että presidentti haluaa vaikuttaa asioihin, jotka ovat hänen mielestään pielessä tai menossa väärään suuntaan. Presidentillisen kuoren alta on paljastunut niin julkisen sektorin velkaantumista kauhisteleva kamreeri kuin vähäosaisista ja syrjäytyneistä huolta kantava sosiaalisetä.
Niinistö on kahdessa vuodessa asettunut asemaansa ja löytänyt paikkansa yhteiskunnallisena keskustelijana ja vaikuttajana. Ympäripyöreiden, maailmaa syleilevien ja arvoituksellisten lausuntojen aika presidentinlinnassa on ohi. Kokonaan eri asia on, onko presidentin lausunnoilla merkitystä päätöksentekoon, moraaliin ja asenteisiin.
Niinistöä on ehditty kehnoin perustein verrata jopa presidentti Urho Kekkoseen, joka piti ulko- ja sisäpolitiikan tiukasti näpeissään. Niinistön kohdalla ero on siinä, että perustuslain mukaan hänellä ei ole samanlaisia valtaoikeuksia kuin edeltäjillään. Kekkosen jälkeiset presidentit ovat noudattaneet yksittäistapauksia lukuun ottamatta parlamentarismia varsin säntillisesti.
Perustuslakiuudistuksessa vuonna 2000 presidentin valtaoikeuksia rajattiin ja karsittiin. Valtaa karsittiin edelleen 2012 voimaan tulleessa perustuslain muutoksessa. Tämän jälkeen presidentille jäi enää hyppysellinen valtaa aiempaan verrattuna.
Perustalakivaliokunnan silloinen puheenjohtaja Jacob Söderman (sd.) linjasi uudistusta toteamalla, että presidenttiys on tämän jälkeen kuin liberon paikka jalkapallokentällä. Jos kaikki menee hyvin, on vain vähän tekemistä, mutta vaikeuksissa on mahdollisuus pelastaa koko joukkue.
Presidentin toimeliaisuus on selvä merkki, että joukkueessa tarvitaan nyt hänen mielestään liberoa. Presidentin on tyydyttävä ottamaan kantaa, kun kättä pidempää ei ole. Voi kysyä, onko presidentin viisasta ryhtyä nokittelemaan hallituksen kanssa. Voihan olla, että ministeriaitiosta vastataan samalla tavalla tai että asia vaietaan kuoliaaksi. Toistaiseksi Niinistön puheista on oltu enimmäkseen hiljaa.
Vaikka presidentillä ei ole suoraa valtaa, presidentti voi ja saa kertoa mielipiteensä. Viime kädessä presidentin ohjailu voi olla korkeintaan enemmän tai vähemmän lempeää tuuppimista oikeaan suuntaan. Kansa tuskin panee pahakseen hänen lausuntojaan.