Presevon torilla on sadepäivänä märkää ja kuraista. Taksijono odottelee torin reunalla, leipäkauppa myy leipää, ja huivipäiset naiset kantavat vihanneskasseja kaupungin kujille. Ollaan Serbiassa, sen albaanialueilla.
Etelä-Serbiassa asuu YK:n hallinnoiman Kosovon rajan tuntumassa 85 000 albaania. Heidän reaktioidensa on pelätty olevan arvaamattomia, jos Kosovo julistautuu itsenäiseksi. Hurjimman ennustuksen mukaan Presevon laakso liittyy Kosovoon - ja nyky-Kosovon serbienemmistöinen pohjoiskolkka repeää Serbian uusien rajojen sisään.
Kysyy asiaa kaupungin albaanipoliitikoilta tai kadun ihmisiltä, niin presevolaiset kertovat kannattavansa Kosovon itsenäistymisjulistusta. Presevon kosovolaistumisesta sen sijaan ei puhuta enää ainakaan vieraille.
"Täälläkin juhlitaan, jos Kosovo itsenäistyy", uskoo 17-vuotias Arta Mehmeti.
"Ehkä se parantaisi hiukan meidän kaikkien albaanien asemaa. Ongelmia voi olla aluksi, mutta sitten olot paranevat. No, meidän pitää joka tapauksessa jatkaa omaa elämäämme täällä", pohtivat torin tekstiilikauppiaat Hulusi Beqiri ja Gezim Memeti.
Beqiri ja Memeti kuvaavat omaa ja perheidensä oloa kovaksi. Rahantulo on niukkaa, ja kaupattavan tavaran kuljetus kallista. Balkanin omalaatuisuuksiin kuuluu, että presevolaisille myydyt paidat ja puserot tehdään Turkissa, mistä ne kuljetetaan ensin Kosovoon ja sieltä vuorten yli perinteisiä salakuljetusreittejä pimeästi Serbiaan. Ja että kauppiaat auliisti kertovat siitä.
Korkea työttömyys ja
taloushuolet kiusana
Kansanmurhasta syytetyn Slobodan Milosevicin aikana albaanivähemmistö eli Serbiassa vainottuna. Vuoden 1999 sodan jälkeen kansanryhmien välit Kosovossa kääntyivät uuden hallinnon vuoksi nurin niskoin. Albaanien pitkä syrjintä kostautui.
Etelä-Serbian puolella ei selvää vedenjakajaa ollut. Presevon albaaneista radikaaleimmat yrittivät vielä vuosina 2000 ja 2001 aseellisella kapinalla parantaa asemaansa. Toista sataa ihmistä kuoli. Kun sovinto syntyi ja tilanne rauhoittui, Presevossa ja sen kahdessa naapurikunnassa albaanien elämä on tasoittunut.
Serbia on nyt eri valtio kuin Milosevicin aikana. Ainakin osittain. Elämässä on kuitenkin edelleen ongelmia. Serbian parlamentissa istuu yksi albaanikansanedustaja, presevolainen Riza Halimi. Hän listaa nykyhuolista pahimmaksi epävarmuuden.
"Nyt on rauhallisempaa kuin oli vuosina 2000 ja 2001 ja välikohtauksia on vähän, mutta siitä huolimatta tilanne on hyvin herkkä. Serbian poliiseja ja muita erikoisjoukkoja on täällä paljon, ja jo heidän läsnäolonsa vuoksi tuntuu, ettei tilanne ole normaali", Halimi tilittää.
Halimi kuvaa Presevon laakso alikehittyneeksi alueeksi, jossa työttömyys on korkea eikä albaanien oikeuksia toteuteta. Heiltä puuttuu omankielinen korkeampi koulutus, ja koulutuksessa yleensä, terveydenhuollossa ja kulttuurissa on aukkoja. Esimerkiksi viranomaisdokumentit ovat vain serbiankielisiä.
Pakko mennä muualle
opiskelemaan
Albaanialueilla melkein jokaisella on sukua ulkomailla. 17-vuotias Arta Mehmeti puhuu saksaa kuin syntyperäinen asuttuaan 12 vuotta Düsseldorfissa. Hän olisi halunnut jäädä, mutta paluu oli ainoa vaihtoehto, sillä perhe oli muuttanut Saksaan luvattomasti ja joutui karkotetuksi.
Artalla on edessänsä uusi muutto, mikäli hän toteuttaa haaveensa yliopisto-opinnoista. Serbiassa ei ole albaaninkielistä korkeakoulutusta, ja useimmat kouluttautuvat albaaninuoret menevät Kosovoon, Makedoniaan tai Albaniaan. Perhe on jo aloittanut säästämisen opiskeluvuosia varten. Se on tarpeen, sillä Arta haluaa Pristinaan, missä hänellä ei ole mahdollisuuksia Serbian opiskelijoille jakamiin stipendeihin.