Pientä ja hentoa Annika Vehkosta, 24, ei hevillä uskoisi prätkämimmiksi. Tunnetun moottoripyöräsuvun vesa istui kaksipyöräisen puikkoihin kuitenkin jo kolmivuotiaana - eikä sen koommin ole kaasuhanasta hellittänyt.
Moottoripyörämessujen avajaispäivänä perjantaina Helsingin Messukeskuksessa Hondaa edustanut Annika tietää, mitä on olla nainen pyörän selässä.
"Kyllähän sitä vähän jossain katsotaan, että onpa kova mimmi. Jossei muuten, niin ainakin silloin, jos alla on vähänkään isompi menopeli. En mä silti näe, että kruisaileva nainen olisi enää mitenkään harvinaisuus", hän sanoo.
Annika ei toden totta ole vauhtiharrastuksineen yksin. Viisitoista prosenttia vuosittaisista reilun viidentuhannen pyörän motskarikaupoista tehdään tätä nykyä naisten kanssa. Prätkäilevien suomalaisnaisten määrä lienee jo tuhansia.
"Laman jälkeen nousi uusi motskaribuumi, johon myös naiset ottivat osaa. Moottoripyörä on vehje, johon satsataan, kun ihmisillä alkaa olla löysää rahaa", Hondan markkinoinnista kerrotaan.
Kuutiot eivät ratkaise
Annika on sitä mieltä, että moottoripyöräily sopii naiselle kuin naiselle - no, tarkemmin ajateltuna ehkä sittenkin vähän vauhdikkaammille. Pyöriä on hänen mukaansa eri sorttisia, eikä pakko ole hankkia heti sitä ärhäkkäintä äijäilypeliä.
"Tärkeintä on pyörän suhde omaan kokoon. Painolla ei ole niin väliä, mutta pituus usein ratkaisee. Esimerkiksi mulla olisi vaikeuksia noiden isompien kanssa, mutta peruspyörä, kuten naku, on hyvä vaihtoehto useimmalle naiselle", Annika mainitsee.
Kivointa nakupyörässä on Annikan mukaan hyvä ajoasento. Ei mikään kyykky, muttei takakenoinenkaan. Siistiltä ja melko kevyeltä näyttävä naku kätkee sisäänsä kuitenkin satoja kuutioita, mikä tekee siitä myös passelin matkapyörän.
"Niitä kuutioita naiset pelkäävät ihan turhaan. Kuutiomäärä ei ratkaise, kun puhutaan vaikka kiihtyvyydestä. Jos haluaa pyörän, kannattaa hankkia heti jopa viisisataakuutioinen", hän opastaa.
Treeniin ensin
Kylmiltään motskarin selkään ei Annikan mukaan parane lähteä. Vaikka ajokortissa seisoisikin ajamiseen oikeuttava A, pyörään pitää totutella ensin vaikka parkkipaikalla. Lupia ja ajotaitoa pyörä vaatii virallisestikin sitä mukaa, kun pyörän koko kasvaa. 16-vuotiaana saa ajaa ensimmäisen, kevyeen moottoripyörään oikeuttavan piikkikortin.
"Ajaminen ei ole vaikeaa, mutta ominaisuuksiin on totuteltava. Pyörä kiihtyy ja pysähtyy paljon autoa helpommin, ja äkkinäiset otteet saattavat vaarantaa niin pyöräilijän kuin muunkin liikenteen turvallisuuden", hän painottaa.
Ajamista voi Annikan mukaan treenata vaikka moottoripyöräkerhoissa tai niiden järjestämillä kursseilla, ellei pyöräkouluun ole pakko mennä.
"Pyöräpiireissä ei ole kyse mistään bandidokseista, vaan tavallisen motskariväen jutuista. Ne järjestävät opetusta, matkoja ja muuta yhteistä ilonpitoa", hän huomauttaa.
Öljyt osattava vaihtaa
Moottoripyörää tuskin kannattaa ostaa hetken mielijohteesta, jos keväällä vähän kutittelisikin. Vaikka bensakulut ovatkin kohtuulliset, vakuutukset ja huolto lisäävät kustannuksia reippaasti. Suurin osa motoristeista panee pyöränsä talviteloille puoleksi vuodeksi ja saa näin alennusta vakuutuksiin.
Myös varaosat ovat hinnakkaita ja remontit tyyriitä.
"Harvalla naisella on taitoja pyöränkorjaukseen. Öljyt pitää kyllä kenen tahansa osata itse vaihtaa", neito napauttaa.
Kun pyörä on alla, tunnetta ei Annikan mukaan enää voita mikään.
"Kyllä mäkin käytän autoa silloin, kun pitää päästä paikasta A paikkaan B. Mutta pyörän selässä vapauden fiilis on tosi makee. Ihan sikamakee. "