Ensimmäiset turistit saapuivat Prahan alueelle hyvissä ajoin ennen ajanlaskumme alkua. He olivat kelttejä, jotka ihastuivat välittömästi silmiä hivelevään jokilaaksoon.
Nimi böömi (bohemia) juontuu kelttien valtakaudelta. Heimo nimeltä boii asusti nykyisen Prahan liepeillä. Boiihemum tarkoittaa boii-heimon kotipaikkaa.
Keltit olivat kekseliäitä kehittämään teknologiaansa. Kelttien saviastiat ja aseistus herättivät ihailua ja vihailua Rooman keisarissa Julius Caesarissa.
Kun kelttien aikakausi päättyi, böömissä liikkui niin roomalaisia kuin saksalaisperäisiä heimoja. Alue oli heimojenvälinen, keskinäiset suhteet välillä sekavat.
Vanhoja hautoja, ruukunpalasia ja asumusten nurkkia löytyy yhä katutöissä keskeltä Prahaa.
Kun slaavit saapuivat 570-luvulla, alkoi nykyisen kaupungin paikalle muodostua selvä yhdyskunta, Praha.
Taistelua käydään siitä, mitä sana Praha merkitsee. Eräiden kielitieteilijöiden mukaan se tulee sanasta kynnys, prah. Moni ei tätä niele.
Yritettiinpä kaupungissa tehdä raudasta ja muusta moskasta kultaa Rudolf II:n (1552-1612) aikana. Hän oli mies, joka suosi alkemisteja ja rakasti mystiikkaa.
Keinotekoisen taikakullan rikastavaa vaikutusta Rudolf II ei saanut kokea.
Päällekkäin, limittäin ja lomittain on useita eri aikakausia. Pohjimmaisena näkyy keskiajan romaaninen ja goottilainen tyyli. Niiden rinnalla elää renessanssin ja barokin runsaus sekä juutalainen kulttuuri.
Satojen vuosien aikamatkan voi tehdä reippaassa kymmenessä minuutissa kävelemällä oluttuvasta toiseen.
Olutta ei varsinaisesti pidetä alkoholijuomana vaan oivana keinona tavata ystäviä ja hankkia uusia. Tuoppi pivoa tarkoittaa, että ihmisellä on jotakin kerrottavaa muille, ellei muuta niin pari mouhakkaa vitsiä.
Oluen kummallisuuksiin kuuluu hinta, joka saattaa olla kaupassa korkeampi kuin lähikuppilassa. Prahassa on sanonta, että sellainen hallitus ei istu kauan vallassa, joka korottaa oluen hintaa.