Oulu Pöytäjääkiekko on tuttu peli viime vuosikymmenien aikana lapsuutensa eläneille. Useimpien kohdalla sen pelaaminen tahtoo jäädäkin lapsuuteen.
Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta,1990-luvulla pöytäjääkiekko nousi jo leikki-iän ohittaneiden harrastukseksi. Ajatus siitä, että aikuinenkin voi heittäytyä lapseksi pöytälätkän turvin, on rantautunut Ruotsista Suomeen. Maailmalla harrastus on viehättänyt aikuisiksi hurahtaneita jo kauemmin.
Oulun korkeudella pöytälätkää pelattiin jo toimintansa lopettaneessa Assa-baarissa. Kun baarin ovet suljettiin viimeisen kerran, lajiin fiksoituneet päättivät, ettei lätkänpeluu sentään lopu. Vuonna 1999 syntyi Oulun Pöytäjääkiekkoilijat ry.
"Tällä hetkellä suurin osa jäsenistä on parhaassa opiskeluiässä. Nuorimmat mukana olleet olivat kymmenkesäisiä, vanhimmat lähempänä neljääkymmentä, melkein seniorisarjalaisia", kertoo alkuperäisjäsen MarkusNiiranen, toinen yhdistyksen johtohahmoista.
Oulun pelaajat kokoontuvat noin kerran kuussa pelaamaan paikallisturnauksen Syynimaan kerhohuoneella. Lisäksi opiskelijajäsenillä on omia kokoontumisiaan.
Naiset ovat vähemmistö
Paikallisturnauksiin kaikki ovat tervetulleita, ikään, taitoon ja sukupuoleen katsomatta. Moni onkin käynyt kokeilemassa sykettä nostavaa lajia, mutta vain muutama jää pidemmäksi aikaa. Niiranen on tosin huomannut, että tällä kaudella jääjiä on ollut aiempaa enemmän, viime turnauksessa oli ennätysmäärä osanottajia, kaikkiaan kahdeksantoista.
"Hyvä että laji kiinnostaa kaveripiirin ulkopuolisiakin. Haluamme tarjota kaikille avoimen ja tietysti ilmaisen harrastuksen", Niiranen hehkuttaa.
Naiset ovat pöytäjääkiekon pelaajien vähemmistöä. Usein pelaajien tyttökaverit käyvät tutustumassa lajiin, mutta useinkaan se ei viehätä tarpeeksi.
Nyt lajiin on intoutunut ainakin yksi oululaisnainen, jota Niiranen kiittelee taitavaksi. Hän veikkaa, että pelijoukkueen kaunistuksella voisi hyvinkin olla mahdollisuuksia jopa maailmanmestaruustasolla, jolla tällä hetkellä kamppailee puolenkymmentä naista.
Turnaukset etelässä
Monella yhdistyksen paristakymmenestä jäsenestä ovat saaneet kosketuksen pöytälätkään nassikkana. Reilussa kymmenessä vuodessa keppien pyörittämisen taito on kuitenkin päässyt unohtumaan, joten taktiikka on luotava alusta. Alussa tuottaa hankaluuksia muistaa, että millä kepillä mikäkin pelaaja liikkuu. Treenaamalla asia uppoaa selkäytimeen.
"Kun päätyy pelaamaan Suomen parhaimmistoa vastaan, joutuu auttamatta hoksaamaan, että kyseessä on erittäin taktinen laji. Huippupelaajille on kehittynyt myös omaa luokkaansa olevat refleksit", Niiranen huomauttaa.
Pöytälätkän huippuja vastaan pääsee pelaamaan valtakunnallisissa turnauksissa ympäri maata. Meneillään olevalla, syksystä kevääseen kestävällä kaudella on pelattu viisi turnausta, joista yksi pidettiin Oulussa.
Kuluvalla kaudella Oulun yhdistyksen kruunuun saatiin uusi timantti, kun pari vuotta pelannut Mikko Kaski voitti tulokkaiden sarjan Suomen mestaruuden. "Oma tekniikka hioutuu, kun pelaa parempiaan vastaan häviöistä lannistumatta. Hyviltä pelaajilta voi omaksua toimivan pelityylin lisäksi myös taktikointia", aktiivit toteavat.
Harjoitus tekee mestarin
Valtaosa turnauksista sijoittuu etelän perukoille kuten suurin osa pelaajistakin. Turnausreissut venyvätkin usein pitkiksi, ja bensat maksetaan omasta bussista.
"Reissuun täytyy lähteä sillä mielellä, että siellä tapaa paljon kavereita eri puolilta maata. Ja ovathan ne isolla porukalla tehdyt reissut erittäin sosiaalisia tapahtumia", Kaski naurahtaa.
Kun kokoontumisia ja muita turnauksia tulee tiheään tahtiin, harjoitus tahtoo tulla pelin ohessa. Niiranen huomauttaa, että yksinkin voi harjoitella, mutta se ei välttämättä ole kovin mielekästä.
Tulokasmestari Kaski kertoo harjoitelleensa hyökkäyspeliä syksyllä. Itsekseen voi luoda sentterille ja laitahyökkääjille lyömättömiä kuvioita, joita voi toteuttaa varsinaisten turnausten aikana.