Susanna Pöykiön Valmentaja Berit Kaijomaa on ylpeä suojatistaan. Tapa, jolla Pöykiö käsitteli EM-hopeaa seuranneen mediamylläkän, ansaitsee kaiken kunnioituksen. Juorulehdet ovat jääneet ilman kohuotsikoita.
"Susanna ei ole ollut vietävissä", Kaijomaa huokaa.
Kaijomaa vakuuttaa, ettei Pöykiö ole mukavoitunut EM-hopean jälkeen. Huippu-urheilijan mieli palaa maailman terävimmälle huipulle. Olennaisin kysymys on, mitä sinne pääsy vaatii?
"Susannan pitäisi antautua kunnolla luistimen viennille. Esittämistä leimaa vielä tietty pidättyväisyys", Kaijomaa sanoo.
Valmentaja harmittelee uomalaisen taitoluistelukulttuurin vajavaisuutta. Pöykiö jää ilman kovien kilpasisarien vetoapua.
"Meillä ei ole sitä maailman huippujen luomaa ilmapiiriä, joka helposti tarttuu."
Pöykiön ja Kaijomaan arjesta on juhla kaukana.
"Aamuharjoitus tehdään seitsemältä ennen kuin Susanna menee kouluun. Ja koulusta hän palaa hallille harjoittelemaan."
Kolhut ja kuhmut kuuluvat asiaan. "Taitoluistelijalta vaaditaan myös kivunsietokykyä."
Kaijomaa ei ole huolissaan. Olympialaisten alla kaikki on niin hyvin kuin voi olla. "Susannan hyppy lähtee herkästi. Mutta arvostelulajissa unelmasuoritus ei aina tuo unelmasijoitusta."