Pohjoissuomalaisen naispesäpalloilun taivaalla on tuikkinut kaksi selvästi muista erottuvaa tähteä: Oulun Lippo ja Pattijoen Urheilijat. Lippo on pelannut lajin pääsarjassa 1960-luvulta alkaen saavuttaen yhteensä 10 mitalia. Pattijoki syttyi kunnolla vasta siirryttäessä uudelle vuosituhannelle, mutta teki heti ensimmäisellä supersarjakaudellaan historiaa viemällä kultamitalin.
Viime kaudella Lippo kävi taistelun sarjapaikastaan ja sen pidettyä. Pattijoki selvisi pronssipeleihin, mutta joutui tyytymään neljänteen sijaan.
Kesän vaihduttua syksyksi, molemmissa seuroissa alkoi tapahtua. Liposta lähti monta naista hakemaan menestystä muualta ja uuden joukkueen kasaaminen vaikuttaa vaikealta tehtävältä.
Pattijoella pelaajat managerinsa Pekka Kortessalon johdolla yrittivät perustaa naispesäpalloilun erikoisseuraa Raaheen, mutta se ei syystä tai toisesta onnistunut. Kortessalo lopetti hommansa ja samalla valovoimaisimmat ja kokeneimmat pelaajat lähtivät muihin seuroihin.
Seuran pesäpallojaoston puheenjohtaja Heikki Tuomikoski on vaitonainen naisjoukkueen asioista ja haluaa jättää työrauhan uudelle managerille, Pentti Kokolle. Pelinjohtajan tehtäviä menneellä kaudella hoitaneen Tuula Tauriaisen mukaan joukkue hajosi siitä syystä, että pelaajiin ei tartuttu tarpeeksi ripeästi. Myös yhden pelaajan siirtyminen toiseen seuraan on voinut vaikuttaa muihinkin.
"Kilpailu hyvistä pelaajista on kovaa. Jos joku vahva pelaaja lähtee, niin muillekin tulee helposti lähtö mieleen. Monikaan pelaaja ei huvikseen roiku jossain tietyssä seurassa. Pitää olla jokin motivaatio pelata", myös Lipon pelinjohtajana toiminut Tauriainen selvittää.
Tauriainen ei halua kommentoida, miksi Lipossa on tilanne se, mikä on.
Normaalia urheiluelämää
Lipon johtokunnan jäsen, entinen varapuheenjohtaja Esko Ahokas on samaa mieltä Tauriaisen kanssa siinä, että naiset tekevät helposti ratkaisujaan toisten esimerkkien mukaan.
"Raa´asti sanottuna naiset ovat laumasieluja, jotka juoksevat toistensa perässä. Lipossa ei ole tällä hetkellä katsottu tarpeelliseksi lähteä kilpailemaan pelaajista, vaan eteenpäin mennään hieman matalammalla profiililla. Tällainen on normaalia urheiluelämän sykliä, välillä menestytään ja välillä ei", Ahokas sanoo.
Ahokas toteaa, että sopupeliasioillakin on ollut oma vaikutuksensa naisten asemaan seurassa.
"Sopupelijupakka on vaikuttanut siten, ettei meillä ole ollut mahdollisuutta satsata samalla tavalla molempiin, miesten ja naisten joukkueisiin."
Pattijoella miesten supersarjajoukkueessa aikoinaan pelanneella Mika Härkinillä on kokemusta sekä Pattijoen naisten valmennustehtävistä että viimeksi Lipon joukkueen pelinjohtajuudesta. Härkin ei halua julkisesti ottaa kantaa kummankaan seuran tämänhetkiseen tilaan. Hän kuitenkin toivoo, että molemmissa seuroissa saadaan naisten asiat järjestykseen tulevaisuutta silmällä pitäen.
Tyrnävä vetää puoleensa
Sekä Tauriaisella että Härkinillä on omat käsityksensä siitä, miksi kaudelle 2001 supersarjaan noussut Tyrnävä on saanut kasaan ensi kaudelle jopa mitaleista kamppailevan joukkueen.
Tauriaisen mielestä seura oli aikoinaan liikkeellä pelaajaneuvotteluissa. Härkinin mukaan seurassa on asiat hoidettu hyvin ja siellä oli jo valmiina hyvä runko, joka veti uusia pelaajia. Ahokas on pelkästään tyytyväinen, että jokukaan seura alueeltamme satsaa naispesäpalloon.
Tyrnävällä pelinjohtajana jo ykkössarjan aikaan toiminut Seppo Salmela allekirjoittaa Tauriaisen väitteen nopeasta toiminnasta.
"Olimme todellakin ajoissa liikkeellä. Meillä oli jo varhaisessa vaiheessa myös pelinjohto- ja valmennuskuviot selvillä. Teemme pienellä porukalla työtä naispesäpallon eteen hyvässä hengessä. Ja henki on parantunut entisestään, tytöillä riittää intoa harjoitella."
Pelinjohtaja Salmela sanoo, että joukkueen kanssa ei ole tavoitteita vielä asetettu, mutta eteenpäin on tarkoitus mennä.
"Viime kesänä olimme runkosarjassa kuudentena, pyrkimys on ylöspäin eli vähintään mitalipeleihin."