Ensimmäiset havainnot oululaisista potnapekoista on tehty. Kevätpäiväntasauksen jälkeen leyhyvä lämmin keli on koskikorennolle merkki jättää talvi taakse ja kohdata kevät.
"Ensimmäiset potnapekat kuoriutuvat Kemiran sulassa tai Oulujoen suualueella. Sanginjoen yläpuolella kuoriudutaan hieman myöhemmin. Tunnustelijat lähtevät aina aikaisemmin. Toukkia alkaa nousta railojen tuntumaan, jossa ne kuoriutuvat, Tarvitaan vielä kymmenen asteen lämpimät, ja silloin rysähtävät pääjoukot", sanoo hyönteistutkija Juhani Itämies Oulun yliopistosta.
Koskikorento on kevään ensimmäinen hyönteinen, jonka suuri yleisö näkee. Sen kuoriutuminen on näyttävää, kun se ponnistautuu vedestä ylös kävelemään pitkin railon reunaa kuoriutuakseen vapaaksi.
"Potnapekan toukkanahka halkeaa, minkä jälkeen se heittää nahkansa pois. Sitten se oikaisee ryppyiset ja pehmeät siipikapistukseensa, pumppaa niihin nestettä ja painetta, oikaisee ja kuivattelee hetken, ja kävelee lunta pitkin kohti rantaa ja korkeita esineitä, puita ja patorakennelmia. Se kiipeää korkealle ja hakeutuu rakoseen piileksimään ja odottamaan lentokelejä, parveiluja ja paritteluja. Naaras taas palaa joelle munimaan", Itämies paljastaa potnapekan vuosittain toistuvan ihmeen.
Hyönteisen taistelu elämästä alkaa saman tien. Jään reunalla kyykkivä varis tietää, että toukka on herkkua. Samoin sorsat, västäräkit ja pikkulinnut. Maissa hyönteiset saattavat jäädä hämähäkin verkkoihin. Perhomiehet eivät hyönteistutkijan mukaan ole uhka, sillä potnapekka on sen verran pehmeä otus, että sitä on vaikea saada pysymään koukussa.
Koskikorennot kasvavat vedessä syksyn ja talven ajan ja odottavat valmiina täysikasvuisena joukkona h-hetkeä, josta ensimmäinen merkki on päivän pituus, seuraava on lämpötila.
"Päärynnäkkö riippuu keleistä, nyt luvattiin taas kylmempää, voi olla että menee muutaman viikon päähän ennen kuin massat kuoriutuvat, silloin Patosilta saattaa olla ihan mustanaan potnapekkoja.