"Työpaikan menetys on vakava terveysuhka", sanoo oululainen psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula.
Irtisanominen on kova isku, joka järkyttää useimpia. Se vaikuttaa kielteisesti ihmisen fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Toiset selviävät kriisistä omin ja läheisten avuin, toiset menettävät elämänilonsa ja masentuvat.
Työnantajat tarjoavat irtisanotuille neuvontaa ja kurssitusta, jotta heidän valmiutensa työllistyä uudelleen paranevat. Näissä tilanteissa irtisanomisen terveysvaikutukset yleensä sivuutetaan, ja kun työsuhde päättyy, oikeus työterveyshuollon palveluihin lakkaa.
Poijulan mukaan irtisanotut eivät saa Suomessa riittävästi apua kriisistä selviämiseen, vaan heidän odotetaan noin vain jatkavan elämäänsä. Suuri osa reagoi voimakkaasti menetykseen ja hyötyisi tuesta.
"Ihmisen pitää olla psyykkisesti kunnossa, jotta hän voi hakea uutta työpaikkaa. Työnhaussa pitää kyetä sietämään pettymyksiä", Poijula sanoo.
Juuri potkut saanut on usein niin sokissa, ettei hän kykene harkitsemaan järkevästi uusia vaihtoehtoja.
Irtisanominen on tutkitusti yksi stressaavimmista elämänmuutoksista. Työpaikan katoaminen alta voi olla lähes avioeron tai läheisen kuoleman kaltainen menetys, varsinkin jos se johtaa köyhyysloukkuun tai elämässä on muutenkin vaikeaa.
Irtisanotut kärsivät stressireaktioista, kuten univaikeuksista, levottomuudesta ja ahdistuneisuudesta. Moni on ärtynyt, pettynyt tai ylivireä.
Toiset potevat päänsärkyä, ruuansulatusvaivoja, sydämentykytyksiä ja ruokahalun muutoksia, toiset saavat herkästi itkukohtauksia tai hermostuvat.
Stressaantunut käyttäytyy tavallista herkemmin itselleen vahingollisesti. Hän saattaa juoda ylenmäärin kahvia, polttaa tupakkaa, syödä epäterveellisesti tai hakea lohtua alkoholista ja lääkkeistä.
"Irtisanotuille ei ole tarjolla asiantuntevaa psyykkistä tukea. Siksi apua haetaan eniten yleislääkärin vastaanotolta. Siellä miehille määrätään tutkimuksen mukaan unilääkkeitä ja naisille ahdistuneisuuslääkkeitä."
Poijula muistuttaa, että pitkäaikainen stressi voi nopeuttaa monien sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien kehittymistä. Ilo voi kadota elämästä, ja masennuksen riski kasvaa.
Monet kärsivät stressioireista kuukausia potkujen jälkeen, viidesosa ei ole päässyt tapahtuman yli vielä vuoden tai kahdenkaan päästä.
Potkut ovat erityisen suuri riski niille, jotka joutuvat taloudelliseen ahdinkoon. Henkistä tukea on vaikea ottaa vastaan, jos raha ei riitä vuokranmaksuun.
"Yksinhuoltajat ovat yksi suuri riskiryhmä", Poijula sanoo.
Mitä useampi on riippuvainen irtisanotun tuloista, sitä vaikeampi tilanne on. Realistinen mahdollisuus työllistyä uudelleen luo toivoa.
Yksinäiset, työstään elämänsisältönsä saavat miehet kuuluvat myös riskiryhmään. Erityisesti miehen selviämistä helpottaa, jos hän ei rakasta työtä, vaan saa siitä toimeentulon ja mielekästä tekemistä.
Perhe, parisuhde ja hyvät ihmissuhteet suojaavat haavoittumisilta. Sekin helpottaa, jos ihminen on terve, eikä hänellä ole kasautuvia menetyksiä tai muita ongelmia.
Luottamus itseen ja muihin ja myönteinen käsitys elämästä lisäävät selviämisen mahdollisuutta.
Irtisanotun kannattaa olla aktiivinen, ottaa vastaan apua, hakea tietoa ja käyttää tarjottuja palveluja.
"Kenenkään ei pidä selviytyä täysin yksin. On hyvä, että on edes yksi ihminen, jonka kanssa voi käydä tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan."
Poijula on käytännössä nähnyt, ettei terveydenhuolto pysty tarjoamaan apua isolle irtisanottujen joukolle. Jonossa on muitakin avuntarvitsijoita.
Kriisiapu voi nopeuttaa toipumista, mutta suurin osa ihmisistä kuitenkin selviää ilman ammattiapua. Jos elämässä on yhtä aikaa muitakin vastoinkäymisiä, ammattilaisen puoleen on syytä kääntyä. Apua tarjoavat muun muassa terveyskeskukset, Mielenterveysseuran kriisipuhelinpäivystys ja Tukinet-verkkokriisikeskus.
Jos irtisanottu ei tokene kohtuuajassa, perhe alkaa kärsiä. Parisuhde voi joutua koville, ja lapset alkavat oireilla. Toisaalta pakko huolehtia muista pitää ihmisen vaikeassakin tilanteessa kiinni arjessa ja auttaa jaksamaan.
Kun ihminen on tehnyt koko työuransa samassa työpaikassa, joka katoaa alta juuri ennen eläkeikää, tilanne on rankka. "Se haavoittaa, eikä ihminen toivu täysin koskaan, ellei mitään tule tilalle. Eläkeputkeen pääsy on monille joutumista", Poijula lisää.
Hänen mukaansa monet nuoret ovat tottuneet organisaatiomuutoksiin. He ovat kyynistyneet ja asennoituvat niin, ettei mikään ole lopullista.