Pääkirjoitus

Pot­ku­ja, joita odo­tet­tiin

Samaan aikaan kun kiinteistövälittäjät väittävät kivenkovaan asuntokaupan kiihtyneen vallan hulvattomaksi, suuryritysten kipuilu tuntuu sen kuin vain pahenevan.

Samaan aikaan kun kiinteistövälittäjät väittävät kivenkovaan asuntokaupan kiihtyneen vallan hulvattomaksi, suuryritysten kipuilu tuntuu sen kuin vain pahenevan. Tiistaina Nokia Siemens Network ilmoitti rankasta kulukuurista, joka vie yhtiöstä pahimmillaan lähemmäs 6000 työpaikkaa. Oulun osalta Networksin kohtalo on täysin auki.

Metsäyhtiö UPM kertoi samana päivänä jatkavansa toimialalla jo nähtyä rankkaa saneerausta. Heinolassa menee kiinni saha ja vaneritehdas, Lappeenrannassa vaneritehdas ja Parkanossa jalostetehdas. Kenkää saa mahdollisesti 870 työntekijää.

Jos kiinteistöalalla nähdäänkin parempien aikojen valonkajoa, sitä ei ole kauheasti näkyvissä Suomen teollisuuden entisellä tähtialalla metsäteollisuudessa, eikä totta puhuen edes uudemmalla tähtialalla elektroniikkateollisuudessa.

Siitä on kauan, kun suomalaiset joutuivat viimeksi tarpomaan joulua kohti näin synkissä talouden tunnelmissa.

Ikävää NSN:n ja UPM:n uutisissa on, etteivät ne olleet suinkaan yllätyksiä. Ennakkovaroitus tuli jo Nokian tulosjulkistuksen yhteydessä, jolloin Networksin liikearvosta pyyhittiin yli 900 miljoonaa euroa pois. Metsäteollisuuden kipuun alkaa siihenkin jo tottua. UPM putsasi vanerituotantoaan jo aiemmin tällä vuosikymmenellä. Muutkin firmat ovat lakkauttaneet tehtaitaan kuin urakalla.

Suomalaiset katselevat voimattomina sivusta suuryritystensä vajoamista yhä syvemmälle ja odottavat henkeään pidättäen, milloin saneeraukset osuvat omalle kohdalle. Eihän tällainen meno voi jatkua. Maata ei voi rakentaa silloin, kun kaikki pelkäävät.

Valitettavasti nopeat todelliset ratkaisuvaihtoehdot ovat vähissä. Viimeistään nyt pitäisi olla jokaiselle selvää, että riippuvuutta Nokiasta on vähennettävä. Jotakin pitää saada niiden tilalle, muuten jokaisen kvartaalin jälkeen jännitetään sitä, nostavatko Nokia osakkeenomistajat peukalonsa pystyyn vai eivät.

Ja jos eivät nosta, sen jälkeen pelätään ja spekuloidaan sillä, mistä ja kuinka paljon väkeä taas vähennetään.

Kun tämä talouskriisi joskus hellittää ja antaa jälleen tilaa miettiä muutakin kuin kaiken ankeutta, talouspäättäjien pitää nopeasti unohtaa vanhat yhden totuuden mallit, kuten sen, että viennin kasvattaminen suhteettoman suureksi osaksi bkt:tä on turvallista sekä sen, että yhden korkean teknologian jättifirman varaan rakennettu menestys on pelkästään onneksi.

paakirjoitus@kaleva.fi