EU:n luvassa oleva laajeneminen tuo runsaasti uusia haasteita nykymuotoiselle lähialueyhteistyölle Suomen ja Venäjän välillä.
Kuhmon lähialueseminaarissa keskiviikkona alustanut linjajohtaja Harry Helenius Suomen ulkoministeriöstä patistikin työssä mukana olevia varautumaan jo hyvissä ajoin siihen, että muun muassa unionin teknisen avun ohjelman Taciksen kakulle tulee jatkossa nykyistä huomattavasti enemmän jakajia.
Brysselissä on jo alettu hänen mukaansa keskustella tulevasta suhtautumisesta uusiin naapureihin.
Helenius ennakoikin, että naapuriyhteistyöhön EU:ssa käytettävät eurot tuskin lisääntyvät, vaan toimeen on tultava nyt jo käytössä olevilla määrärahoilla.
Mallirajasta
esimerkki
Tämä vaatii Suomen ja Venäjän lähialueyhteistyön nimissä tehtäviltä ohjelmilta entistä syvempää sisältöä ja työssä mukana olevilta ihmisiltä ja organisaatioilta parempaa osaamista.
”Rahoituskynnys varmasti nousee, mutta se ei ole välttämättä uhka vaan haaste”, Helenius totesi.
Samalla hän kuitenkin toisti tasavallan presidentti Tarja Halosen Venäjän-vierailullaan esittämän ajatuksen mallirajasta Suomen ja Venäjän välillä.
”Lähialueyhteisyöllä on saatu paljon hyvää aikaan. Kokemuksiamme voidaan varmasti hyödyntää EU:n piirissä, kun samaa työtä aletaan tehdä muilla rajoilla”, Helenius sanoi.
Muutos
tiedossa
Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen on Heleniuksen kanssa yhtä mieltä uusista haasteista. Siuruainenkaan ei koe tilannetta uhkana, vaan mieluummin signaalina siitä, että maailma muuttuu ja lähialueyhteistyö sen mukana.
Siuruainen sanoo, että Oulun läänissä on jo varauduttu muuttuviin olosuhteisiin. Hänen mielestään lähialueyhteistyötä tekevät ovat oivaltaneet että opettelun ja kokeilujen aika alkaa olla jo ohi, ja nyt on panostettava todelliseen osaamiseen.
Tämä karsii hänen mielestään väistämättä toimijoiden määrää, mutta lisää samalla heidän laatuaan.
Samalla hän kuitenkin edellyttää, että erityisesti lainsäädännölliset edellytykset Venäjän puolella paranevat, jotta perinteisestä avustuksiin perustuvasta toiminnasta päästäisiin vähitellen normaaleihin yhteistyömuotoihin.
Siuruainen pahoitteli Suomen ja Venäjän välisen sijoitussuojasopimuksen lykkääntymistä, koska se vääjäämättä nostaa suomalaisyrityksen kynnystä lähteä sijoitusmielessä Venäjän markkinoille.
”Suomalaisyrityksillä ei ole nyt kovin suuria haluja eikä valmiuksia investointeihin. Käytännössä vain yritykset joilla on pitkäaikainen Venäjän-kokemus ja mahdollisuus riskeihin, ovat siellä aktiivisesti mukana”, Siuruainen sanoo.
Ympäristökin
on taloutta
Useissa suomalaispuheenvuoroissa korostettiin, että niin ympäristö kuin kansalaisten terveyskin ovat pitkällä tähtäimellä ”taloutta”. Vasta kun ne ovat kunnossa, edellytykset talouden kohenemiselle ovat olemassa.
Parhaillaan valmisteltavana olevassa uudessa pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelmassa ympäristö- ja terveydenhuoltokysymykset ovatkin keskeisessä roolissa. Sitä ne tulevat olemaan myös Suomen ja Venäjän välisessä lähialueyhteistyössä. Vireillä onkin useita niihin liittyviä ja entistä mittavampia yhteishankkeita.