Koreankielinen komento "sijak" (aloita) herkistää Varpu Kurvisen aistit äärimmilleen. Alle 58-kiloisten naisten ylempien värivöiden ottelussa torniolaista Henni Ristoa vastaan on panoksena loppuottelupaikka.
Hienoinen passiivisuus ja kookkaan vastustajan kunnioitus pudottavat kajaanilaisen pronssiotteluun, jossa vastaan tulee Katariina Keränen Ruukista. Tässä ottelussa Varpu Kurvinen saa kootuksi itsensä voittotaisteluun, ja kaulaan ripustettava pronssi uran kolmannesta kilpailusta herkistää lukiolaisen tyytyväiseen hymyyn.
"Kisoissa aina näkee oman paikkansa kartalla: nyt opin taas kerran sen, että minun on hiottava tekniikkaa ja liikesarjoja, jotta hyökkäys ei ole pelkästään yhden potkun tai lyönnin varassa", Varpu Kurvinen huohottaa.
Taekwondokärpänen puraisi nelisen vuotta sitten. Nyt uumalla keikkuu toisen asteen sininen vyö. Välissä on vielä kaksi punaisen vyön astetta ennen himoittua mustaa vyötä.
"Jonain kauniina päivänä minulla on musta vyö. Mutta ennen kaikkea minua innosti tässä lajissa omien rajojen kokeilu sekä naisena tietenkin itsepuolustustaidot. Tässä joutuu kokonaisvaltaisesti ajattelemaan, mitä tekee: laji ja sen arvot on mietitty todella tarkkaan", Varpu Kurvinen kehuu lajiaan.
"Minulla on judotausta. Sattumalta lähdin tutustumaan kaverin kanssa tähän lajiin, joka vei monipuolisuudellaan tämän naisen heti mukanaan."
Taekwondon harrastajia on Kajaanissa runsaat kaksikymmentä.
Taekwon-Do Akatemia ry on hieman omituinen seura, jos vertaa muihin lajeihin. Suomen suurimmassa taekwondoseurassa on kuutisensataa jäsentä Tampereelta Muonioon. Puolitoista vuotta sitten perustetulla seuralla on toimintaa 40 paikkakunnalla, ja lajin parissa toimivien määrä lähentelee kohta tuhatta ihmistä.
Lajilla on nyt kova kysyntä
"Miksi perustaa oma seura jokaiselle paikkakunnalle, kun yhdellä organisaatiolla pystymme hallitsemaan koko alueen lajin harrastuksen. Vähemmän byrokratiaa. Ja nuoret muuttavat opiskelujen takia, joten voimme helposti ottaa vetäjän toiselta paikkakunnalta", seuran tamperelainen päävalmentaja Mikko Allinniemi (5.dan musta vyö) perustelee.
Oulun seudulla on kolmisensataa harrastajaa, Kainuussa ja Lapissa noin 150 kummassakin. Poikia ja tyttöjä, miehiä ja naisia esikouluikäisestä vaariin. Erityisen aktiivisia ovat yli 30-vuotiaat "dieselit".
"Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Opettajat, kansalaisopistot ja kunnat haluaisivat yhä innokkaammin taekwondovalmennusta ja -koulutusta. Uskon, että seuran tekemän työn hyvä laatu näkyy, kun lajilla on voimakas kasvatuksellinenkin näkökulma kaikessa toiminnassa mukana", Allinniemi sanoo.
Kaksi kansainvälistä kattojärjestöä
Taekwondo hajoaa Suomessa kahtia. Akatemia kuuluu ITF:n (International Taekwondo Federation) alaisuuteen, jota lajia harrastaa nelisen tuhatta suomalaista.
WTF (World Taekwondo Federation) ja pienemmät haarat keräävät loput kuusi tuhatta suomalaisharrastajaa. WTF-taekwondo on olympialaji.
"WTF on pelkkä kilpailuorganisaatio, ITF myös taistelulajiorganisaatio. Lajit näyttävät hyvin erilaisilta liikesarjojen ja suojusten ansiosta. Säännöt ovat aivan erilaiset", Mikko Allinniemi sanoo lyhyesti.
Olennaisin ero on se, että WTF-taekwondossa ovat sallittuja potkujen ja iskujen täyskontaktit, ITF:n taekwondossa eivät.
"Meidän seurassamme on tasokkaita lupauksia. Varsin lähellä maajoukkuepaikkaa ovat ainakin Jouni Heikkinen, Anja Kärki, Jaakko Blomster, Janne Vuononvirta ja Jani Huttu", päävalmentaja kehuu omiaan.
Oulussa Rajakylän koululla kilpailtiin ottelujen lisäksi myös liikesarjoissa sekä voima- ja erikoistekniikkamurskauksessa.