Potilasvakuutuskeskukselle tehdään vuosittain yli 7 000 potilasvahinkoilmoitusta, joista vajaa kolmannes saa myönteisen korvauspäätöksen.
Lähes 90 prosenttia on hoitovahinkoja. Korvausten kokonaissumma nousee vuodessa yli 20 miljoonan euron. Keskimääräinen korvaus on noin 8 000 euroa.
"Vähäisen vahingon raja on 200 euroa. Ylärajaa ei ole. Vakavimpia ovat synnytyksen yhteydessä hapenpuutteesta johtuvat vauriot, joissa korvaus voi olla miljoona euroa", kertoi potilasvakuutuskeskuksen kehityspäällikkö, varatuomari Martti Mikkonen lääkäripäivillä.
Korvattavista potilasvahingoista suurin osa syntyy polven, säären tai kyynärvarren murtumien hoidossa sekä ranteita kipsattaessa ja reisiluunkaulan murtumia paikkailtaessa, mutta yllättävän yleisiä ovat myös hammashoidon yhteydessä syntyneet vahingot.
Potilasvakuutuskeskuksen keräämien tilastojen mukaan potilasvahinkojen määrä vaihtelee suuresti eri sairaanhoitopiireissä.
Vuosina 1997-2000 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä sattui 100 000 asukasta kohti keskimäärin 25 korvattavaa potilasvahinkoa vuodessa, mutta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä 47 eli lähes kaksinkertainen määrä.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä luku oli keskimäärin 37 vuodessa eli hieman yli maan keskitason.
Lapsikin voi kieltää
tietojen antamisen
Potilaslain tietosuoja voi äärimmillään johtaa tilanteeseen, jossa holhooja saa tietää lapsen itsetuhoisuudesta ja mielenterveyshoidosta vasta lapsen itsemurhan jälkeen. Lääninlääkäri Kirsti Riihelän mukaan tietosuojaan liittyviä ongelmia tulee käytännön työssä kuitenkin melko harvoin.
"Potilasasiakirjojen tiedot ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä eikä niitä saa antaa sivullisille ilman potilaan suostumusta. Omaisilla ei ole automaattista oikeutta saada tietoja. Jos potilas on tajuton tai ei muuten kykene ilmaisemaan tahtoaan, lähiomaisille voidaan antaa tieto potilaan hoitolaitoksessa olosta ja terveydentilasta", Kirsti Riihelä kertoi.
Iäkkäiden potilaiden hoidossa on Riihelän mukaan tärkeää saada lähiomaiset mukaan hoidon suunnitteluun, mutta toisaalta ongelmia voi syntyä esimerkiksi lasten keskinäisistä ristiriidoista ja erimielisyyksistä isän tai äidin hoidon suhteen.
Potilaslain mukaan myös alaikäinen voi itsenäisesti päättää hoidostaan, jos hänen todetaan kykenevän siihen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella. Arvion tekee lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö. Säädöksiin ei Riihelän mukaan ole kirjattu ikärajoja.
"Alaikäinen voi kieltää antamasta hoitoon liittyviä tietoja vanhemmilleen. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi alle 18-vuotiaan tytön raskauden keskeytys. Näissä tilanteissa on keskusteltava perusteellisesti potilaan kanssa."
Mielenterveyslakiin kaksi vuotta sitten tulleen lisäyksen mukaan potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle on viipymättä ilmoitettava, jos potilaan eristäminen sairaalassa jatkuu yli 12 tuntia tai jos potilas on sidottuna yli 8 tuntia. Alaikäisten pakkohoidosta on omat tarkat määräykset.
Tietosuoja säilyy myös kuoleman jälkeen. Potilasasiakirjoista voidaan kuoleman jälkeen antaa tietoja vain tarkasti rajatuissa tilanteissa.