Tuoreehko yhteenveto kertoo potilasvahinkoilmoitusten lisääntyneen, mutta hoitovirhekorvausten pysytelleen lähes entisellään. Potilasvakuutuspäivässä Helsingissä torstaina esitelty kooste viimeisiltä viideltä, kuudelta vuodelta paljastaa ainakin sen, että sairaanhoitopiireistä potilaita opastetaan hanakammin hakemusten tekoon.
Vahinkoilmoituksia Potilasvakuutuskeskukselle tuli viime vuonna yhteensä 7 085 kappaletta eli suurin piirtein saman verran kuin parina menneenä vuotena. Ilmoitusten määrät pompahtivat nousuun vuonna 1999, kun tätä ennen valitettiin huomattavasti harvemmin.
Hakemusten kasvusta huolimatta korvaukset eivät ole lähteneet ylämäkeen. Kun viime vuonna korvauksia sai kaikkiaan 2 125 potilasta, vuonna 1998 heitä oli 2 084 kappaletta. Tänä vuonna vahinkoilmoituksia odotetaan tulevan jopa 8 200 kappaletta, mutta korvauksia maksettavan vain noin 2 300 henkilölle.
Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijalääkärin Eero Hirvensalon mukaan kyse ei ole siitä, että keskuksessa suojeltaisiin lääkäreitä ja pihtailtaisiin vakuutusrahoissa.
- Korvauksen myöntämistä arvioidaan mm. sillä, miten vakavan vamman hoitotoimenpide on aiheuttanut, miten pysyvästä vammasta on kyse ja miten potilaan toimenpidettä edeltävä tila on vaikuttanut hänen kuntoonsa. Jos ihminen putoaa kymmenen metriä katolta ja nilkka menee tuhannen päreiksi, ei paraskaan kirurgi saa sitä entiselleen, Hirvensalo havainnollistaa.
Uusintaleikkaukseen
Suomessa otettiin vuonna 1987 ensimmäisenä maailmassa käyttöön kaikille sairaanhoitopiireille pakollinen potilasvakuutus, jonka maksuista kukin piiri joutuu Potilasvakuutuskeskuksen päätösten perusteella korvaamaan hoito-, infektio- tai muita vahinkoja.
Tavallisimpia tapauksia ovat polven, säären ja nilkan murtumien yhteydessä sattuneet leikkausvahingot, kyynärvarren, polven nivelrikon sekä hammaskarieksen hoidossa sattuneet vahingot, muut hammasvahingot sekä reisiluun murtuman hoidossa tapahtuneet virheet.
- Tavallinen korvaukseen oikeuttava potilasvahinko sattuu, kun murtuneen nilkan leikkauksessa nilkka vääntyy väärään asentoon tai jää niin sanotusti löysäksi. Hammashoidon puolella esimerkiksi katkenneesta juurihoitoneulasta aiheutunut juurivahinko on korvattu, Hirvensalo mainitsee.
Korvaussummissa arvioidaan mm. vahingon vaikutusta potilaan kuntoon ja työkykyyn. Keskimäärin summat ovat 7 000—8 000 euron luokkaa, kalleimmillaan vakuutuksesta maksetaan potilaalle työkyvyttömyyseläkettä vuosikymmenien ajan.
Isot hoitovirheet, kuten aivovaurio tai synnytyksessä sattuneet potilasvahingot tulevat harvakseltaankin sairaanhoitopiireille kalliiksi. Viime vuonna potilasvahinkovakuutuksista maksettiin korvauksia 21,1 miljoonaa euroa.
- Potilasvakuutuskeskus voi myös velvoittaa sairaalan korjaamaan sattuneen vahingon, ellei sitä ole älytty sairaalasta jo tarjota. Korjausleikkaukset ja -hoito ovat potilaalle ilmaisia.
Vahinkoja sattuu
Sairaanhoitopiireissä potilasvahinkoja lasketaan toimialoittain. Vahinkoja maamme sairaaloissa näyttää sattuvan sekä silloin, kun hoitotoimenpiteitä on paljon ja ne ovat tavallisia, että silloin, kun jokin operaatio jossakin piirissä on harvinainen.
Yleisimmin hoidetuista tuki- ja liikuntaelinten sairauksista sekä tapaturmista vahinkoja sattui vuosina 1997-2001 yhteensä 2 203 kappaletta kaikkiaan 435 073 hoitojaksoa kohti. Kun eri sairaanhoitopiirejä verrataan keskenään, vähimmin vahingoin pääsivät Vaasa ja HUS. Eniten korvattavia potilasvahinkoja sattui Kymen, Pohjois-Karjalan sekä Lapin sairaanhoitopiireissä.
Kun Vaasassa vahinkoja noina vuosina tapahtui 36 kappaletta 13 574 hoitojaksoa kohti ja HUS:ssa 382 vahinkoa per 101 914 hoitojaksoa, kolmen huonoiten menestyneen sh-piirin kohdalla suhdeluvut olivat Kymessä 107/14 504, P-Karjalassa 106/14 408 ja Lapissa 87/11 484.
- Voidaan perustellusti kysyä, miksi tekevälle yhä sattuu, vaikka kyseessä olisi yleinenkin toimenpide. Lääkärikoulutusta ei voi syyttää, vaikka kiire ja resurssipula ovatkin vaikeuttaneet käytännön työhönperehdyttämistä sairaaloissa. Sairaaloissa pitäisi pohtia, miten vahinkoja voitaisiin paremmin välttää, Hirvensalo sanoo.