Jokainen asiakas on huomannut, kuinka aataminaikaisesti tieto kulkee terveydenhuollossa. Vaikka perusterveydenhuollosta ei olisi kuin vain kivenheiton matka erikoissairaanhoidon yksikköön, potilaan terveystiedot eivät kulje ajallaan oikeaan osoitteeseen.
Tämä vaikeuttaa hoitoja ja johtaa turhiin tutkimuksiin. Terveydenhuollossa on kova pula rahasta ja tekijöistä. Tämän vuoksi maalaisjärjellä ajatellen on täysin käsittämätöntä, ettei niinkään yksinkertaista asiaa kuin tietoa saadaan liikuteltua reaaliajassa.
Vetoaminen potilassalaisuuden suojaan tuntuu nykypäivänä kaukaa haetulta. Kuten viime päivinä on huomattu, salaisimmatkaan tiedot eivät ole salaisia, jos on niitä, joilla halua ja kykyä kaivaa tietoja esiin. Ja kuinka paljon jopa päivä kulkeekaan erilaisia valtioiden välisiä salaisia tietoja, yritys- ja pankkisalaisuuksia ja vaikka mitä tietoa maailman verkoissa?
Potilastietojärjestelmien toimimattomuudesta on puhuttu vuosia. Aina on luvattu tehdä jotain. Jotain on tehty, sillä ainakin miljoona poikineen on huvennut järjestelmien kehittämiseen.
Lääkäriliitto ilmaisi oman ammattikuntansa näkemyksen asiaan. Kouluarvosanalla mitattuna numeroksi lääkäreiltä irtosi 6,5 eli välttävä. Joka kymmenes sairaalalääkäri antoi arvosanan, jolla koulussa olisi reputtanut. Kriittisimmin suhtautuivat tiedonkulkuun vuodeosastoilla ja päivystyksessä työskentelevät.
Potilastietojärjestelmiä pidetään hitaina ja kömpelöinä. Tietojen haku on hankalaa ja kirjaaminen käy verkkaisesti. Niin ikään tietojen tarkistaminen ja muokkaaminen eivät suju. Eikä kyse ole siitä, etteikö henkilökunta osaa käyttää pelejä ja vehkeitä, vaan siitä, että järjestelmät eivät toimi eivätkä ole yhteensopivia; ne eivät kykene keskustelemaan keskenään.
Lääkärien mielestä tietojärjestelmien pulmat saattavat olla jopa riski potilasturvallisuudelle. Jos näin on, ei pitäisi olla kahta sanaa sen suhteen, etteikö asiat pitäisi panna kuntoon mitä pikimmiten.
Potilastietojärjestelmän puutteisiin on kiinnittänyt huomiota myös Valtiontalouden tarkastusvirasto. Se arvosteli vähän aikaa sitten kovasanaisesti sosiaali- ja terveysministeriötä siitä, ettei se ole kyennyt johtamaan ja valvomaan sähköisen potilaskertomuksen kehittelytyötä. Tarkastusviraston mukaan uuden järjestelmän hinnaksi on tulossa jopa puoli miljardia euroa, mutta sen hyödyt ovat jäämässä vähäiseksi.
Rahaa tietojärjestelmiin saadaan kulumaan vaikka millä mitalla. Mutta mistä saataisiin järkeä niiden kehittämiseen?
Monet tiedonkulkuun liittyvät pulmat ratkeaisivat melko kotitekoisin konstein, kunhan vain muutettaisiin työtapoja. Tiedon lähettäminen sinänsä ei ole monimutkaista.
Kaikki tekniset apuvälineet nopeaan tiedonkuluun ovat olemassa. Jos terveystiedot koetaan niin salaisiksi, ettei niitä haluta lähettää sähköisesti asiantuntijalta toiselle, on tämä ongelma teknisesti ratkaistavissa monin muin keinoin.