Pääkirjoitus

Po­ti­las­kir­jas­toa ei saa lo­pet­taa

Suomalaiset ovat edelleen ahkeria lukijoita, olipa kysymys sitten lehdistä tai kirjoista. Ansio ja miksei vastuutakin vireästä lukuharrastuksesta kuuluu omalta osaltaan kirjastoille.

Suomalaiset ovat edelleen ahkeria lukijoita, olipa kysymys sitten lehdistä tai kirjoista. Ansio ja miksei vastuutakin vireästä lukuharrastuksesta kuuluu omalta osaltaan kirjastoille.

Kirjoja lukevat niin terveet kuin sairaat. Ei voi olla niin, että mahdollisuus käyttää kirjastoa rajoitetaan vain terveiden oikeudeksi. Onkin ällistyttävää, että Oulun yliopistollisessa sairaalassa Oysissa pitkään toiminut potilaskirjasto voida saada lapun luukulleen.

Harkinnan potilaskirjaston läsnäolon oikeutuksesta ymmärtäisi paremmin, jos kysymys olisi mittavista rahasummista ja henkilömääristä. Kirjaston lopettamisesta koostuva säästö olisi kuitenkin kokonaista 20?000 euroa vuodessa. Kysymys on yhdestä henkilötyövuodesta.

Perioululaiseen tapaan kirjastokiistan osapuolet näyttävät olevan kovin haluttomia edes keskustelemaan keskenään. Kirjastotoimi haluaa Oysin jakamaan taakkaa ja katsoo, ettei potilaskirjasto ole sen perustoimintaa. Oys ei taas ole lotkauttanut korvaansa. Siellä pitäisi nähdä, että potilaille tarjottavat kirjastopalvelut tuovat heille virkistystä, muuta ajateltavaa vaivojen keskelle ja voivat jopa edistää paranemista.

Vaikka potilaskirjaston ylläpito putoaa kirjastotoimen ja Oysin ydintoiminnan väliin, siitä ei kuitenkaan seuraa, ettei sen toiminnan jatkumiselle olisi perusteita. Kiistan osapuolten pitäisi kantaa yhteisvastuuta potilaiden hyvinvoinnista eikä kinata siitä, kenelle asia kuuluu.

Laitoskirjastojen katoaminen yleensä ei tarkoita, että niin pitäisi antaa käydä Oulussakin. Kaikkea ei pidä panna säästämisen alttarille, vaan on nähtävä, mitä suuria vahinkoja pienestä säästöstä voi koitua.