Aika monet meistä vastustavat kaikkea uutta. Muutokset uhkaavat turvallisuuden tunnetta ja aiheuttavat pelkoa.
Toiset taas näkevät, että uusi on aina vanhaa parempi. Muutos vie eteenpäin ja tuo uusia mahdollisuuksia.
Kansallinen terveysarkisto Kanta jakaa suomalaiset samalla tavalla kahteen leiriin.
Jotkut pelkäävät, että valtakunnallinen arkisto heikentää tietosuojaa ja -turvaa. Toiset taas katsovat, että Kanta päinvastoin parantaa niitä.
Itse kuulun tässä vaiheessa leiriin, joka odottaa, että Kanta tulisi käyttöön vihdoin. Onhan sitä jo odoteltu vuosikausia, ja asiat ovat edenneet jopa liiankin hitaasti. Välillä näytti, ettei koko hankkeesta tule mitään.
En kaipaa vanhoja paperisia potilaskansioita. En ymmärrä, millä tavoin ne takaisivat tietosuojan ja -turvan paremmin kuin tietotekniset ratkaisut.
Kun vuosia sitten vierailin eräässä sairaalassa, olin törmätä käytävällä seisovaan kärryyn, jonka päällä oli rivi potilaskansioita. Kyseisellä osastolla hoidossa olleiden ihmisten nimet ja henkilötunnukset näkyivät ohikulkijoille avoimesti.
Jos olisin halunnut, olisin voinut salaa kurkata, millaisia vaivoja kullakin kansion henkilöllä on riesanaan. Eikä tästä katselusta olisi jäänyt mitään muita todisteita kuin mahdolliset sormenjälkeni.
Nyt potilastiedot ovat tietokoneella, eivätkä niihin pääse käsiksi muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset. Ja jos joku utelias lääkäri tutkii naapurinsa asioita luvatta, hänet voidaan lokitietojen avulla käräyttää.
Terveystietomme ovat vielä hajallaan eri organisaatioiden tietojärjestelmissä, jotka eivät keskustele keskenään.
Kun oululainen potilas sairastuu toisella puolella maata, lääkäri ei näe tietokoneeltaan potilaan sairaushistoriaa Oulusta.
Joskus näkyminen helpottaisi hoitoa, parantaisi potilasturvallisuutta ja vähentäisi tarpeettomia tutkimuksia.
Jos röntgenkuva on juuri otettu Oulussa, sitä on turha ottaa uudelleen Helsingissä. Nyt se voidaan joutua ottamaan toistamiseen vain siksi, ettei helsinkiläinen lääkäri pääse tarpeeksi nopeasti käsiksi oululaisen organisaation tietoihin.
Ensi syyskuuhun mennessä julkisen terveydenhuollon pitää liittyä potilastiedon arkistoon, joka on osa Kansallista terveysarkistoa. Kaikki sen jälkeen syntyvät potilastiedot eri organisaatioista tallennetaan samaan arkistoon. Yksityinen terveydenhuoltokin tulee mukaan myöhemmin.
Tämän jälkeen on ihan sama, missä päin Suomea potilas asioi. Lääkäri näkee potilaan kaikki terveystiedot kerralla potilaan luvalla yhdestä paikasta.
Potilas voi kuitenkin kieltää tietojensa käytön haluamassaan laajuudessa. Kielto tarkoittaa, että tietojen käyttö on kielletty myös hätätilanteessa eli silloin kun potilas tulee henkitoreissaan sairaalaan.
Harva on kiinnittänyt huomiota yhteen palvelun mukanaan tuomaan uudistukseen, joka parantaa kansalaisen mahdollisuuksia seurata omien potilastietojensa sisältöä ja käyttöä.
Monella ei ole aavistustakaan siitä, mitä kaikkia tietoja eri terveysorganisaatioiden järjestelmiin on hänestä kirjoitettu. Nämä tiedot toki saa pyytämällä, mutta kukapa niiden perään olisi kysellyt.
Jatkossa potilaat voivat tarkastaa omat tietonsa verkkopankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla Kannasta. Jos lääkäri on kirjannut potilaan oireet ylös virheellisesti tai vähän sinne päin, asia paljastuu potilaalle kotikoneelta ja hän voi pyytää organisaatioita korjaamaan tiedot oikeiksi.
Potilas näkee Kannasta myös sen, missä sairaaloissa, terveyskeskuksissa, lääkäriasemilla tai apteekeissa hänen tietojaan on käsitelty. Jos tietoja on käyty katsomassa väärässä paikassa, potilas voi pyytää selvitystä asiasta. Tämäkin on askel eteenpäin.