Potilas joutuu usein poukkoilemaan turhaan paikasta ja tutkimuksesta toiseen vain siksi, ettei tieto kulje. Päällekkäisiä kokeita tehdään yhä paljon terveydenhuollon tietojärjestelmien yhteensovittamisongelmien vuoksi. Nyt irralliset järjestelmät olisi viimein tarkoitus hitsata yhteen. Valtakunnallinen sähköinen potilaskertomus otetaan käyttöön vuoteen 2007 mennessä.
Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on tällä hetkellä käytössä kymmeniä jollei jopa satoja erilaisia tietojärjestelmiä, jotka poikkeavat toisistaan siinä määrin, että tiedon siirtäminen niiden välillä on käytännössä mahdotonta.
Järjestelmät eivät usein ole yhteensopivia saman sairaanhoitopiirin sisälläkään saati sitten laajemmalla. Ongelmiin saatetaan törmätä jo, kun potilas siirtyy erikoissairaanhoidon piiristä terveyskeskuslääkärin hoiviin. Yleensä potilastiedostot on luotu palvelemaan vain yhtä organisaatiota, ja siksi ne saattavat olla myös sisällöltään kirjavia.
Valtioneuvosto päätti viime vuoden alussa, että valtakunnallinen sähköinen potilaskertomus otetaan käyttöön vuoteen 2007 mennessä. Nyt irralliset järjestelmät olisi viimein tarkoitus hitsata yhteen. Sosiaali- ja terveysministeriön tämän vuoden alussa perustaman työryhmän tehtäväksi jäi luoda periaatteet, joiden pohjalta valtakunnallista järjestelmää lähdetään rakentamaan.
Tavoitteena on sopia muun muassa tietojen kirjaamiseen, terminologiaan, sähköiseen allekirjoitukseen ja tietoturvaan liittyvistä yhtenäisistä standardeista.
Villinä rehottava järjestelmäviidakko pääsi syntymään viime vuosikymmenellä kunnallisen itsehallinnon myötä.
"Valtionosuusuudistuksen astuttua voimaan vuonna 1993 kuntien päätösvalta kasvoi ja ohjausta purettiin. Samaan aikaan tietotekniikka kehittyi voimakkaasti. Yhteisten kriteerien puuttuessa kaikki loivat omat systeeminsä ja tässä on tulos", työryhmän projektipäällikkö Annakaisa Iivari toteaa.
Kymmenessä vuodessa kehkeytyneen kaaoksen selvittäminen ei käy ihan kivuttomasti. Iivarin mukaan kunnat itse ovat kuitenkin toivoneet nykyistä tiukempaa ohjausta.
Keskittämällä säästöjä
Kunnat tilaavat nykyään tarvitsemansa terveydenhuollon tietojärjestelmät itsenäisesti eri toimittajilta.
Suurten järjestelmien toimittamiseen erikoistuneen Oikeat Oliot oy:n toimitusjohtaja Jukka Aunu huomauttaa, että yhteistyöllä päästäisiin huomattaviin säästöihin.
"Kaikkein järkevintä olisi, että tietotekniikkapuoli otettaisiin kokonaan pois kunnilta ja valtio ottaisi järjestelmät hoitoonsa. Kokonaishinta tippuisi roimasti, jos hankinnat hoidettaisiin keskitetysti, eikä jokainen kunta kävisi itsenäisesti kauppaa järjestelmätoimittajien kanssa. Eiväthän yksityiset lääkäriketjutkaan osta järjestelmiä jokaiseen toimipisteeseen erikseen vaan kerralla koko ketjuun."
Kuntien itsehallintojärjestelmä ja kilpailulainsäädäntö estävät ministeriövetoisen keskitetyn järjestelmän rakentamisen. Alueelliselle yhteistyölle olisi kuitenkin olemassa hyvät edellytykset.
Myös Annakaisa Iivari toteaa, että hankintoja pitäisi ehdottomasti keskittää.
"Tällä hetkellä ne tehdään aivan liian pienissä yksiköissä", hän myöntää.
Kuntaliiton muutama vuosi sitten teettämän selvityksen mukaan kunnat käyttävät järjestelmähankintoihin muutaman prosentin verran terveydenhuollon käyttömenoistaan. Potilastietojärjestelmien lisäksi terveydenhuolto tarvitsee myös joukon muita, muun muassa materiaalien hallintaan ja laskutukseen liittyviä järjestelmiä.
Tietoturvaan panostetaan
Ajatus intiimejä potilastietoja sisältävästä mammuttirekisteristä saa monen kavahtamaan. Iivari rauhoittelee kuitenkin, ettei tarkoituksena suinkaan ole luoda yhtä valtakunnallista järjestelmää, josta kaikkien suomalaisten potilastiedot löytyisivät.
"Jo henkilötietolaki kieltää sellaisen pitämisen. Yksi yhtenäistämishankkeen tarkoituksista on nimenomaan parantaa tietoturvaa ja saattaa kaikki kunnat tässä samalle tasolle."
Potilastietojen sähköinen siirtäminen edellyttää aina potilaan lupaa, ja tämä saa myös itse määrätä, mihin niitä voidaan käyttää.
"Usein ihmiset pelkäävät sitä, että tiedot ovat sähköisessä muodossa, mutta itse asiassa tietosuojan taso saattaa näin jopa parantua. Sähköinen järjestelmä näyttää, kuka mitäkin tietoja on mihinkin käyttänyt, kun taas paperikortistoon ei jää minkäänlaista jälkeä", Iivari huomauttaa.
Sähköisiin järjestelmiin alettiin siirtyä terveyskeskuksissa ja sairaaloissa jo 1970-luvulla. Perusterveydenhuollossa paperiarkistot ovat olleet jo pitkään historiaa, mutta muun muassa erikoissairaanhoidossa ollaan monin paikoin vasta siirtymässä mappisavotasta sähköiseen aikakauteen.
Sähköiset järjestelmät säästävät paitsi asiakasta myös henkilökunnan aikaa ja voimavaroja. Kun potilaskertomukset, röntgenkuvat, lähetteet ja laboratoriovastaukset on tallennettu digitaaliseen muotoon, on hoitavalla lääkärillä aina kaikki potilasta koskeva tieto heti käytettävissään.
On laskettu, että kun turhasta paperin pläräämisestä päästään, hoitohenkilökunnan ajasta jopa kolmannes vapautuu varsinaiseen työhön eli ihmisten hoitamiseen.
Valtakunnallinen potilaskertomus käyttöön
Valtioneuvosto päätti viime vuoden alussa, että valtakunnallinen sähköinen potilaskertomus otetaan käyttöön vuoteen 2007 mennessä.
- Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on pohtia niin potilastietojärjestelmien sisällöllisiä kuin teknisiäkin ratkaisuja. Tavoitteena on sopia muun muassa tietojen kirjaamiseen, terminologiaan, sähköiseen allekirjoitukseen ja tietoturvaan liittyvistä standardeista.
- Eri puolilla maata on meneillään erilaisia sähköisen potilaskertomuksen kehittämiseen liittyviä hankkeita. Muun muassa Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Raahen seudulla on kokeiltu alueellisen potilasviitetietokannan käyttöä. Pohjois-Karjala puolestaan on keskittynyt sähköisen allekirjoittamisen ja alueellisen sähköisen arkiston kehittämiseen.