Potilaan mahdollisuudet päästä nopeasti lääkärin vastaanotolle ovat heikentyneet Oulun läänissä selvästi neljän viime vuoden ajan. Kun vuonna 2002 ei-kiireellisessä tapauksissa terveyskeskuksen lääkäripalveluja joutui odottamaan kaksi viikkoa tai enemmän 33 kunnassa, niin 2006 pitkän jonotusaikojen kuntia oli jo 44. Oulun läänissä on 50 kuntaa.
Synkeä tilanne käy ilmi Oulun lääninhallituksen peruspalvelujen arvioinnista. Oulun läänissä iloinen poikkeus on Muhos, mutta sielläkin johtava lääkäri Esko Haapamäki toppuuttelee riemastumasta liiaksi.
"Kyllä siinä on osa varmasti tilastoharhaa. Ei se tilanne niin ruusuinen ole meilläkään", Haapamäki kommentoi tietoa, että Muhoksella pääsisi terveyskeskuslääkärin puheille kolmen päivän kuluessa.
Haapamäen mielestä oikeampi tulos Muhoksen osalta olisi kolmesta kahdeksaan päivään, mutta hän suostuu kuitenkin myöntämään, että aikoja löytyy aika hyvin.
"Ei meillä ole tolkuttomat jonot. Arkisin kunta hoitaa terveyspalvelut omalla terveysasemalla ja päivystykset Oulun yhteispäivystyksessä. Meillä on ollut omalääkärijärjestelmä käytössä yli 15 vuotta. Virat ovat lähes täynnä ja lääkärit ovat pysyneet pitkään kunnan leivissä. Monet jopa asuvat Muhoksella. Usein lääkärit käyvät pienemmissä kunnissa töissä esimerkiksi Oulusta."
Tilanne kärjistyy
Muhoksen salaisuus näyttäisi siis olevan omat ja kokeneet lääkärit. Oulun lääninhallituksen terveydenhuollon tarkastaja Susanna Kauppinen arvelee, että kuntien terveyspalvelujen saatavuus heikkenee tulevaisuudessa entisestään. "Kunnat suunnittelevat parhaillaan palveluorganisaatioitaan. On ratkaisujen aika. Tilanne on ongelmallinen, sillä lääkäreistä ja sairaanhoitajista on Oulun läänissä pula."
Kauppisen mielestä yksi keino on pyrkiä uusiin tehtäväjärjestelyihin, jolloin kaikkia töitä ei kierrätetä lääkäreiden vastaanottojen kautta. Kauppinen ei usko edes paljon puhuttujen keikkalääkäreiden tuovan ratkaisua, vaikka useat läänin kunnan käyttävät niitäkin.
Lääkäripula on näkynyt myös siinä, että terveyskeskusten määrä on pudonnut läänissä neljässä vuodessa 40:stä 30:een.
Susanna Kauppisen mukaan tehty selvitys osoittaa hoitotakuun toimineen. Jonot ovat lyhentyneet.
Esimerkiksi kaihileikkauksiin ei ollut enää yhdenkään potilaan kohdalla yli kuuden kuukauden odotusaikaa, kun 2002 pitkässä jonossa oli noin 1 400 kaihipotilasta.
Tekonivel- ja muiden ortopedisten leikkausten jonoja hoitotakuukaan ei ole ainakaan Pohjois-Pohjanmaalla tyhjentänyt, mutta kohti parempaa on menty. Jonossa on noin sata potilasta, kun neljä vuotta aiemmin yli puoli vuotta jonottaneita oli yli 200.
Kauppinen muistuttaa, että terveyspalvelujen kanssa rinnan kulkevien vanhusten palvelujen kohdalla läänissä on näkyvissä suuria ongelmia. Vanhukset joutuvat odottamaan jopa yli vuoden päästäkseen tehostettuun palveluasumiseen tai laitoshoitoon.
Läänistä löytyy Kauppisen mukaan kuntia, joissa ei ole riittävästi tarjolla sosiaalihuoltolain mukaisia vanhusten palveluja.
