Siskon pakinat 2002 - 2008.
Urpu Silvennoinen. Suomen lähi- ja
perushoitajaliitto SuPer ry.
Gummerus Kirjapaino Oy, 2009.
Haluatko lukea kirjan kakalla käyttämisestä ja pissavaippojen vaihtamisesta? Hiestä, hajusta ja kuolemasta?
Vanhan miehen hätääntyneestä huudosta: Onks mammaa näkyny? Riittämättömyyden tunteesta, kyyneleistä ja ilosta. Väsymyksestä ja harmistumisesta. Kaikki potilaat eivät ole helppoja.
Perushoitaja Urpu Silvennoisella on 30 vuoden työkokemus terveyskeskuksen vuodeosastolla ja vanhustyöstä.
Hänen kirjoittamansa pakinat SuPer -lehteen on koottu nyt kirjaksi. Kirjoitukset eivät kenties täytä perinteisen pakinan kriteerejä, mutta siitä viis, sillä Silvennoinen kirjoittaa hyvin, avoimesti ja rehellisesti. Suoraan sydämestä. Teos liikuttaa ja hellyttää, herättää ajatuksia. Kunnioitus ihmistä kohtaan säilyy läpi teoksen.
Esille tulevat vanhustyön rikkaus, kiintymyksen tunteet ja hyvät hetket. Pakina vanhasta miehestä ja hänen rakkaimmasta ystävästään, pienestä pehmolelu leijonasta ei jätä ketään kylmäksi. Pesukintaassa leijona nukkuu öisin papan poskea vasten. Ystävyksistä leijona on se helpompi hoidettava, sillä se ei kastele.
Nauramatta ei voi lukea, kuinka tuikean rouva Niemiskän tekarit katoavat ja löytyvät lopulta aamupesun yhteydessä potilas Nuutin suusta. Hampaat desinfioidaan, eikä rouva Niemi saa tietää löytöpaikkaa koskaan.
Teos on tarina äitinä ja naisena olemisesta, vuorotyön raskaudesta ja oman perheen tärkeydestä.
Voiko kuolemaan tottua ja tekeekö perushoitaja Silvennoinen työtänsä kutsumuksesta? Muuttuuko hoitaja vuosien myötä? Vastaukset löytyvät kirjan lehdiltä.
Jaana Skyttä
