"Tämä pirun ohjelma ei taas toimi", lääkäri ärähtää vastaanotolla. Hänellä on kiire, eikä hän joutaisi naputtelemaan kovin monta ylimääräistä minuuttia tietokoneella. Odotushuoneessa istuu rivi potilaita, ja aikataulu on venynyt.
Myötätuntoni on lääkärin puolella. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin töiden seisominen siksi, ettei jokin rakkine toimi. Potilaitakin ärsyttää, kun lääkäri käyttää ison osan vastaanottoajasta tuijottamalla ruutuun. Aivan liian ison osan, väittävät tutkijat.
Tietotekniikan soisi helpottavan elämää myös terveydenhuollossa kuten muillakin aloilla. Pankkiasiat ovat hoituneet verkossa jo pitkään, mutta lääkäriltä ei saa yleensä kysyä yksinkertaistakaan asiaa sähköisesti. Tietoturvasyistä, sanotaan. "Emme valitettavasti voi vastata kysymykseenne sähköpostitse, joten pyydämme teitä soittamaan numeroomme kello 8:n ja 16:n välillä", vastataan sähköpostilla eräästä terveydenhuollon organisaatiosta.
Kaikki tiedämme, kuinka helposti lääkärin saa langan päähän virka-aikana. Edes hoitajaa ei meinaa tavoittaa puhelimitse, vaan keskustelukumppanina on useimmiten vastaaja tai piippiippii-jonotusääni.
Joskus vastaanottoaika pitää varata lääkärille vain siksi, että voi jutella hänen kanssaan. Sama asia hoituisi nopeammin verkkovastaanotolla.
Lentoliikenteessä tietotekniikka auttaa inhimillisten virheiden ehkäisyssä. Miksei terveydenhuollonkin järjestelmä voisi hälyttää, jos potilaalle on menossa liian iso annos lääkettä?
Vielä nyt terveydenhuollon tietojärjestelmät eivät aina edistä, vaan jopa uhkaavat hoidon turvallisuutta, väittävät suomalaislääkärit laajassa kyselyssä. Siihen vastasi lähes 4?000 lääkäriä eri puolilta maata.
Järjestelmät toimivat kömpelösti. Ennen lääkäri näki paperilta yhdellä silmäyksellä kokonaiskuvan potilaan tilanteesta. Tietojärjestelmästä yhteenvetonäkymä yleensä puuttuu. Potilaan vointi hahmottuu vasta usealla klikkauksella.
Tiedonvaihto eri organisaatioiden välillä ontuu edelleen. Eri yksiköt käyttävät erilaisia tietojärjestelmiä, jotka eivät pysty keskustelemaan keskenään. Eivät, vaikka potilas kuinka antaisi siihen kirjallisen luvan.
Terveyskeskuslääkäri ei aina näe koneelta, mitä potilaalle on tehty hiljattain viereisessä sairaalassa. Samat tutkimukset tehdään moneen kertaan, eikä tieto lääkityksistä liiku organisaatioiden välillä.
Iso osa suomalaisista asuu alueella, jossa tieto kulkee yhä faksilla ja paperilla sairaalan ja terveyskeskuksen välillä lähetteitä ja palautteita lukuun ottamatta.
Potilas kiikuttaa edelleen paperille tulostetun reseptin apteekkiin, vaikka se voisi aivan hyvin mennä sinne sähköisestikin. Sähköistä reseptiä on kehitetty jo 21 vuotta, ja työ on yhä kesken. Turussa sähköinen lääkemääräys on pilottikäytössä, mutta muu maa vielä odottelee.
Valtakunnallinen sähköinen potilaskertomus piti ottaa alun perin käyttöön vuonna 2007, mutta käyttöönotto on viivästynyt vuosi toisensa jälkeen.
Potilaskertomustiedot on tarkoitus arkistoida valtakunnalliseen sähköiseen arkistoon, josta voi hakea tietoa paikallisiin järjestelmiin. Jos oululainen menee hoitoon vaikkapa Helsinkiin, helsinkiläinen lääkäri voi poimia sieltä Oulussa aiemmin kirjatut potilastiedot.
Tiedonsaantiin on siis luvassa parannuksia, mutta odottavan aika käy pitkäksi, kun aikataulut venyvät toistuvasti.
Valtiontalouden tarkastusvirasto tiedotti 4. helmikuuta, että terveydenhuollon kansallisten tietojärjestelmähankkeiden kehitystyöhön on saatava pikaisesti ryhtiä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden käyttöönotto maksaa Suomelle satoja miljoonia euroja.
Toivottavasti rahalle saadaan vastinetta lähiaikoina.