Lääkäriliitto suosittelee, että suomalaiset pohtivat toivomuksiaan hoidon suhteen yhdessä omaistensa kanssa ja että hoitotahto kirjataan potilastietoihin.
"Hoitotahto ei ole muuttumaton, vaan sitä voidaan tarvittaessa tarkentaa. Siksi siihen tulee palata säännöllisesti hoitosuhteen aikana ja varsinkin, jos kuoleman lähestyminen on ilmeistä", Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve sanoi kansainvälisenä lääketieteen etiikan päivänä tiistaina.
Potilastietoihin kirjattu hoitotahto, esimerkiksi elvytyskielto tai pidättäytyminen tehohoidosta, auttaa lääkäreitä ja omaisia silloin, kun potilas ei kykene sairautensa vuoksi osallistumaan itseään koskeviin päätöksiin.
Hoitotahdolla potilas kertoo, millaista hoitoa hän ei halua saada. Se on oikeudellisesti sitova, ja hoitohenkilökunnan on noudatettava sitä.
"Potilaalta voidaan myös kysyä, millä tavoin hän haluaa tulla hoidetuksi, mutta se ei ole oikeudellisesti sitova", geriatrian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta kertoi.
Omainen voi
toimia välittäjänä
Dementiapotilaiden hoidossa joudutaan tuon tuosta tilanteisiin, joissa ei ole selkeää tietoa siitä, miten pitkään aktiivista hoitoa pitäisi jatkaa. Suomessa kuolee joka vuosi noin 12 000 dementiapotilasta. Suurin osa heistä kuolee laitoksissa.
"Omainen voi välittää kuolevan kannan, mutta häntä ei voida vaatia päättämään hoidoista luopumisesta", Sulkava painotti.
"Kun potilaan tahdosta ei ole selvyyttä, häntä on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena."
Sulkava muistutti, että lääkäri voi myös suojella potilasta sellaisilta ehdotuksilta, jotka eivät ole hänen etunsa mukaisia. "Omaisilla ei ole oikeutta kieltää potilaan tarvitsemaa hoitoa. Olen hoitanut dementiapotilaita pitkään, ja joskus olen nähnyt, että omaiset haluaisivat kiirehtiä kuolemaa."
Suomalaiset nauttivat kyselytutkimuksen mukaan eniten luonnosta, mutta myös rentoutumisesta, hiljaisuudesta, hyvästä ruuasta, musiikista ja hieronnasta.
Kosketus ja puhe
eivät unohdu
"Jokainen voi miettiä, miten nämä ovat mahdollisia dementiasta kärsivälle ihmiselle. Suomessa on hyviä dementiakoteja, joissa perusasiat ovat kunnossa. Mutta kuka huolehtii, että elämä on elämisen arvoista?"
Sulkavan mukaan vaikeasti dementoituneet potilaat nauttivat tuttujen ihmisten puheesta, kosketuksesta ja huolenpidosta.
"Ne eivät unohdu. Niistä ihminen pystyy nauttimaan, kun kävelykyky on mennyt eikä enää kykene olemaan yhteydessä ympäristön kanssa. Lapset ja myös kotieläimet ovat tärkeitä, samoin musiikki, ravinto ja sopivan virikkeellinen ympäristö, jossa ei ole häiriötekijöitä. Iäkäs Alzheimer-potilas reagoi selvästi kaksi viikkoa ennen kuolemaansa, kun hänelle soitettiin vanhoja merimiesvalsseja."
"Päivystävät lääkärit ovat usein tyhjän päällä päättäessään vakavasti sairaan ihmisen hoitovalinnoista", Sulkava tietää.
"Koulutus ei anna tähän riittäviä eväitä. Kun hoitotahtoa ei ole eikä sijaispäättäjää, ollaan hoitavinaan. Laitetaan ´omaistippa´ tai annetaan tehotonta antibioottia tai tarpeettomia rauhoittavia lääkkeitä."