Oppositiojohtajan allakassa lukee jokaisen päivän kohdalla: Kaada hallitus!
Viime vaalikaudella oppositio toteutti strategiaa nousevalla intensiteetillä. Terrierit roikkuivat pääministeri Juha Sipilän (kesk.) lahkeessa kroonisessa lukkopurennassa vaaleihin asti.
Ärhentely kantoi hedelmää. Nyt pääministeri Sipilän housuissa on edellinen oppositiojohtaja Antti Rinne (sd.). Toivottavasti valtioneuvoston varusvarastolta löytyy uudet diagonaalit, sillä Sipilän virkabyysat taitavat olla aivan riekaleina.
Suomessahan oppositio–hallitus-vahdinvaihto tapahtuu eduskunnan ensimmäisen täysistunnon alla talon kuppilassa. Entinen oppositiojohtaja antaa uudelle oppositiojohtajalle nipun vanhoja puheitaan, joista voi poimia sopivat iskulauseet hallituksen sättimiseen.
Oppositioon suistettu hallituspuolueen puheenjohtaja puolestaan luovuttaa uudelle pääministerille nivaskan omia puheitaan, joilla hallituksen tekemisiä tuli puolusteltua. Näillä nuoteilla sitten mennään koko vaalikausi, kunnes taas vaalien jälkeen luntit vaihdetaan päittäin istuntosalin ovella.
Uusi roolijako näkyi jo uuden eduskunnan ensimmäisellä kyselytunnilla. Kokoomuksen Petteri Orpo röykytti pääministeri Antti Rinnettä hallitusohjelman talouslinjausten epämääräisyydellä: hiekalle rakennettu, toiveajettalua, vastuutonta…
Vaikka asiasisältö oli ehtaa oppositiokamaa, taiteellisessa vaikutelmassa Orpolla on vielä hiottavaa. Entinen valtiovarainministeri ei ollut selvästikään vielä uinut oppositiopoliitikon nahkoihin. Mahtaako roolinvaihto onnistua ollenkaan?
Yleensä on niin, että aivan eri poliitikot nouset framille, kun puolue on oppositiossa. Harva on sellainen politiikan multitaskaaja, että pystyy vetämään molemmat roolit yhtä hyvin.
Duracell-kepu Mauri Pekkarinen on säkenöivä poikkeus säännöstä.
Rinne sen sijaan näytti omaksuneen pääministerin roolin paremmin kuin Orpo oppositiomoodin. Valta antaa uskottavuutta. Istuminen vallan oikealla puolella lisää myös itsevarmuutta ja se paistoi uudesta pääministeristä valtioneuvoston aitiossa.
Oppositiojohtajana Rinne ei koskaan löytänyt aivan oikeaa sävellajia.
Perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa ei ensimmäisellä kyselytunnilla vielä nähty, sillä hän halusi nauttia mepin palkkaa ja etuuksia hamaan europarlamentin toimikauden loppuun ennen kuin ryhtyy elää kituuttamaan suomalaisen kansanedustajan symbolisella palkkiolla.
Persujen oppostiostrategia kävi kuitenkin selväksi jo tulenavauksessa. Nuotit haetaan eduskunnan lukusalin iltapäivälehdistä. Sen viikon kuohuttava puheenaihe oli ns. Isis-lesket. Suurimman oppositiopuolueen edustajat visioivat monitahoisia terroritekoja tai ainakin niiden valmistelua, jos naiset lapsineen päästetään syyrialaiselta pakolaisleiriltä Suomeen.
Kokoomuksen keskittyessä kykypuolueelle ominaiseen kuivan asialliseen tyyliin hallituksen makrotalouspolitiikan akateemiseen taivasteluun, persut tulevat kaivamaan eduskuntakeskusteluun kaikki kansaa kuohuttavat puheenaiheet terrorismista, maahanmuutosta, EU:sta ja ilmastonmuutoksen vastaisista toimista.
Tuorein HS-gallup vahvisti, kumpi tyyli tuntuu purevan paremmin. Vaikka olisi tuon saanut selville kuuntelemalla ABC:n lippalakkijengin juttujakin.