Pietari Pietari elää paastonaikaa. Ravintolat ilmoittelevat muhkeita paastomenyita ja lehdissä on kiertohaastatteluja: ihmiset kannattavat kovasti paastoa, mutta työ ja velvollisuudet pakottavat heidät yleensä hylkäämään pihviruoan ja juoman vain symbolisella tasolla.
Myös Pietarin 300-vuotisjuhlat puhuttavat. Eräs kärki-intellektuelleista, jotka arvostelevat suureellisia juhlia, on kirjallisuustohtori, tunnettu poleemikko Mihail Berg. Hänestä juhlat polarisoivat mielipiteitä.
"Osa kannattaa juhlia patrioottisesti: ne nostavat federaation patriotismia. Pietarihan on entinen pääkaupunki ja ikkuna Eurooppaan, keskeinen koko keisarikunnan historiassa. Nyt meillä vierailevat päämiehet kaikista maista, sehän on komeaa. Tähän liittyy paikallispatriotismi: elämme mahtavassa kaupungissa."
Berg valittaa, että juhlissa ei ole välitetty paikallisista ihmisistä. Hän kertoo, että suuri yleinen mielipide on jo löytänyt mielikuvan: Potemkinin kulissit. Ruhtinas Potemkin rakensi aikoinaan etelässä muhkeita palatsien julkisivuja Katariina Suuren ja ulkomaiden lähettiläiden ihailtavaksi.
Rahat pumpataan juhliin kerralla, siihen ne loppuvat ja kaikki remontit pysähtyvät, sanoo Berg. Hän asui koko talven lämmittämättömässä huoneistossa, valo sammui välillä. Samassa tilanteessa on 30 prosenttia väestöstä. Kunnallistekniikka on romahtamassa.
"Valtavat rahat pannaan valheeseen, annetaan kaunisteltu kuva eikä tehdä juhlaa kansalle. Ihmiset ovat vallanpitäjille vieraita, eliitti ratkoo omia poliittisia ja taloudellisia ongelmiaan sekä mainostaa itseään. Vieraat näkevät vain hyvän, kaikki nämä Potemkinin kulissit. Tuntuu, ettei mikään tässä juhlinnassa ole muuttunut neuvostoajasta: funktionäärit halveksivat tavallisia ihmisiä ja huijaavat ulkomaalaisia."
Neuvostoviihteen
paluu
Kulttuuriohjelmaa ei ole vieläkään lopullisesti julkistettu. Kaikki ohjelmat ovat äärimmäisen virallisia: syynä sosiaalisesti ja poliittisesti konservatiiviset päättäjät. Pikkupaloja on heitetty syrjään, "pientareelle".
"Taiteellinen elämä muistuttaa meillä yhä enemmän neuvostoaikaa. Neuvostoviihteen paluu ja suursuosio on tyypillistä. 1990-luvun alussa esiintynyt kiinnostus uuteen on lopussa, ajankohtainen taide on marginalisoitunut. Nyt esitetään venäläisiä klassikkoja, ei nykydraamaa. Vanhan elvyttäminen ja restauraatio viestii: ei tarvita reformeja, radikaalia taidetta. Reformeihin pettynyt kansa tyytyy tähän, yhteiskunnalla ei ole kiinnostusta löytää muutosta."
Havaintojeni mukaan kaupunkilaisten enemmistö yhtyy Bergin kritiikkiin.
Nykykulttuuria tehdään galleria-taidekeskus Boreissa, jonka taiteilijat ja kirjailijat perustivat 1992. Litejnyi prospekt 58:n kellarikerroksessa kokoontuvat takahuoneessa nuoret kirjailijat ja filosofit. Myös suomalaiset kirjailijat ja taiteilijat ovat esiintyneet täällä säännöllisesti. Mm. Teemu Mäki, Teuri Haarla, Ilkka Sariola ovat hätkäyttäneet pietarilaisia.
Boreissa on esillä Marginaalisen taiteen kansainvälinen festivaali: Brutaalin taiteen näyttely - omistettu Pietarin ja Lipetskin 300-vuotisjuhlille. Tämä juhlallinen otsikko parodioi pompööseja juhlanäyttelyitä varsinkin jos tietää, että nykyvenäjässä "marginaali" ei tarkoita vain syrjäytettyä, vaan kylähullua. Tämä rupinen uusekspressionisti saakin akateemikot nielaisemaan tekohampaansa.
Boreista on yleisvenäläiseen kuuluisuuteen noussut mm. performanssijoukkio Uustollot, joka jo nimellään pilkkaa uusrikkaita. Äskettäin siellä oli Mihail Fljaginin performanssi Lahja TolstyilleNikita Tolstyin kunniaksi - hän on kuuluisa huligaanirunoilija ja beatnikki Amerikasta, Borein vakituisia.
Juhlista ei
ole tietoa
Tatjana Ponomarenko on vetänyt tätä sekalaista seurakuntaa alusta saakka. Hänkin suhtautuu juhliin skeptisesti:
"Juhlista ei näy reaalista hyötyä, vain vaikeuksia. Joudumme peruuttamaan taiteilijavierailuja virallisten vieraiden paljouden tähden. Juhlista ei ole tietoa, vain huhuja, etteivät ulkopuoliset edes mahdu kaupunkiin. Ohjelmatyö on ollut meiltä piilossa: Huhutaan, että jotain annetaan myös nykytaiteelle, mutta ymmärsimme, että emme mahdu ohjelmaan. Meillä on ongelmia, mutta on toivotonta ratkaista juhliin mennessä niitä."
"Venäläinen rakastaa suureellisuutta ja nyt sitä saadaan roppakaupalla. Virallinen ohjelma on pelkkää ylätason kulissia, Marinski-teatteria ja Eremitaasia. Nykytaiteen tekijöille taas ei anneta happea. Jopa lähiöiden demokraattiset klubit, joissa soitetaan vapaata rokkia, on suljettu ja privatisoitu liikemiehille. Päättäjillä ei ole mitään käsitystä nykytaiteesta."
"Suomen kanssa olen mielelläni yhteistyössä, taiteilijat ottavat usein yhteyttä. Uusinta nykytaidetta tarvitaan, meillä ei ole tietoa, olimme pitkään pimennossa. Tavalliset ihmiset tulevat katsomaan, me teemme näyttelyitä tavallisille ihmisille."
Suomessa Tatjana näki, miten suomalaiset taiteilijat elävät: on vähemmän eloonjäämistaistelua, spekulaatiota ja konjunktuurin perässä juoksemista, hyvä koulutus.
"Suomalaiset ovat tunteikkaita, vilpittömiä, naiiveja. Marikki Korhonen teki täällä suuren vaikutuksen. On kyllä rajujakin tapauksia: Kimmo Schroderus ja Teemu Mäki. Saksalaiset ja ranskalaiset ovat kylmempiä, laskelmoivia, suomalaiset taas lähempänä venäläisiä: heillä ei ole mielessä taidepeli, vaan tunne."
Synninpäästö suomalaisille
Preobrazhenskaja-aukiolla pidettiin 27. maaliskuuta mielenosoitus, jossa puolustettiin kaupunkilaisten oikeutta osallistua kaupunkisuunnittelun kysymyksiin ja vastustettiin "laitonta barbaarista tiivistämisrakentamista". Kunnallistekniikan ja asuntokriisi kiihdyttivät myös. Mielenosoitukseen osallistui yli 50 järjestöä, mm. Pietarilaisten Yleismaailmallinen klubi, puolueista Oikeistovoimien liitto ja vallan puolue Yhtenäinen Venäjä.
Vaadittiin yhteisöllistä elintä joka ottaa yleisen mielipiteen huomioon kaupunkisuunnittelussa. Mielenosoituksessa hiostettiin ennen kaikkea kaupungin kuvernööriä Vladimir Jakovlevia ja hänen kiinteistöbisneksiään.
Tältä aukiolta lankkuaidan takaa löytyy uuden Suomen konsulaatin rakennustyömaa. Suomalaisia ei kuitenkaan mainittu ja Nevskoje vremja antoi synninpäästön suomalaisille: "Suomalaiset suunnittelijat ovat luvanneet käyttää valmista rakennusta maksimaalisesti: julkisivut eivät muutu radikaalisti ja rakennuksesta tulee jopa kerrosta matalampi."
Myös Mihail Berg totesi, että näiden kansalaisliikkeiden takaa löytyy usein kilpailijoita. Suomalaiset rakentavat sivistyneesti, mitä pietarilaisista gryndereistä ei aina voi sanoa.
