Postin jakelu on kuulunut vuosisatoja julkisen vallan hoitamiin yhteiskunnan perustoimintoihin. Suomessa ja Ruotsissa kruunu aloitti postin jaon 1638. Viime vuosisadan lopussa valtion ote postista alkoi löystyä eri puolilla. Meillä posti- ja telelaitos muutettiin 1990 Posti-Teleksi, jonka taloudenpito irrotettiin valtion ja tulo- ja menoarviosta. Nyt Suomen postiljoonien työnantaja on valtion palveluyritys Itella, jolla on toimintaa kaikkiaan yhdeksässä maassa.
Kova on ollut postilaitosten muutosvauhti muuallakin. Sitä osoittaa muun muassa viime viikon uutinen siitä, että Ruotsin ja Tanskan postit yhdistetään yhteiseksi konserniksi. Fuusiossa syntyy jättiyhtiö, jossa on 50 000 työntekijää.
Ruotsin ja Tanskan postien yhdistymistä perusteltiin tutuksi tulleella tavalla: kiristyvällä markkinatilanteella. Muihin syihin kuuluivat eurooppalaisen sääntelyn purkaminen sekä viestintään tulleet sähköiset vaihtoehdot. Markkinatilannetta on kiristänyt nimenomaan yksityisten yritysten tulo markkinoille. Alan jättiläisiin kuuluvat muun muassa hollantilainen TNT ja Saksan valtion postilaitoksen seuraaja Deutsche Post AG, joka toimii jo noin 200 maassa.
Alan mullistukset ovat niin rajuja, että Ruotsissa ja Tanskassa myös laitosten työntekijät tuntuvat hyväksyneen muutoksen välttämättömänä varautumisena tulevaan ja jo tapahtuneeseen. Ruotsissa postikilpailu on konkretisoitunut niin, että kirjeenkannossa siellä on mukana isona toimijana Norjan posti. Kiinnostava kuriositeetti ja ajan riennon ilmentymä on se, että vain päivää aiemmin kuin ruotsalaiset kuulivat postifuusiosta, heille kerrottiin, että toinen kansallinen symboli, Absolut-vodka, on myyty ranskalaisille.
Suomen kannalta olennaista on se, millaisiin myllerryksiin ala joutuu ja miten Itella niistä selviää. Ainakin yrityksen johdon kommentit pohjoismaisen postifuusion jälkeen ovat olleet luottavaisia. Yhtiössä ollaan päinvastoin tyytyväisiä siitä, että pelikentän toimijat vähenevät. Kiinnostava on Itellan konsernijohtajan vertaus, että onhan Finnairkin pärjännyt erinomaisesti pohjoismaisen SAS:n rinnalla. Eli koko ei kaikkea ratkaise.
Suomen viranomaisilla on nyt tärkeä tehtävä huolehtia siitä, että kuka kirjeitä sitten tulevaisuudessa kantaakin, ne kulkevat vastakin sujuvasti koko maahan. Puhelinten lankaverkkoihin ja laajakaistayhteisiin liittyvät kiistat kertovat, että yritykset ovat kiinnostuneita pitämään yllä lähinnä niitä palveluja, joista ne saavat parhaimmat tuotot.