Itäisimmässä kolkassa Kiiminkijoen varrella asustava Seppo Halunen saa katsella joka aamu, kuinka jakaja tuo postit laatikkoon joen vastarannalle. Hakumatka tuottaa päänvaivaa, sillä reissun pituudeksi tulee tietä pitkin yli 60 kilometriä.
"Kesällä voipi soutaen kulkea ja talvella kärsii kävellä joen yli, mutta heikoilla jäillä ei voi tehdä kumpaakaan", Halunen harmittelee.
Seppo Halunen ei vähästä väsy. Vastarannalta kulkisi myös suora tie Ylikiiminkiin, mutta nyt Halunen joutuu kiertelemään joen pohjoispuolen pieniä metsäteitä sivukylien kautta. Kun lähikauppaan on 30 kilometriä, ei siellä kärsi käydä kuin korkeintaan kerran viikossa.
"Säästää selvää rahaa", Halunen toteaa napakasti. "Ennen vanhaan ei ollut edes teitä, niin piti mönkijällä ja traktorilla selvitä."
Halunen hoitaa vanhempiensa jättämää maatilaa yhdessä kahden veljensä kanssa, ja seuraa pitävät viisi koiraa. Lehmiä on enää kahdeksan.
"Alkaa ikä jo painaa, eikä lehmien pitäminen enää kannata näinä päivinä."