Postiluukku rapisee.
Eikö sieltä jo äsken kolistellut mainoskasa?
Tarkastuskäynti paljastaa, että ei kyllä tullut. No, kukapa sitä lauantai-iltana yhdeksän jälkeen postia kiikuttaisi.
Parinkymmenen minuutin kuluttua postiluukku kolahtaa kahdesti. Haa, selvä posteljoonin merkki!
Mutta välioven taakse ei ilmestynyt mitään.
Jo on ihme. Mikä siellä kolisuttaa?
Varovainen kurkistus luukusta saa aikaan lähestyvän rapinan. Sitten luukusta pilkistää kuono.
Taloon vasta muuttanut, pari kertaa tavattu tyttökoira on yksin pimeässä rappukäytävässä. Ja mitä ilmeisimmin leikkiseuraa vailla. Sinnikäs rapistelu palkitaan ja koirien jälleennäkeminen on ylitsepursuavan riehakas. Möllille tuli kaveri!
Kyllä koira koiran löytää, myös oudon oven takaa, kolme kerrosta korkeammalta.
Suomessa on enemmän koiria kuin koskaan, arviolta 550 000 yksilöä. Mustit ja murret ovat tehneet meistä kaksijalkaisistakin alttiita tutustumaan ventovieraisiin keskellä jalkakäytävää.
Koiranomistajat ovat keskivertosuomalaista sosiaalisempaa sakkia. Siis ilman perskänniäkin.
Ei mene päivää, etteikö kulmakunnan tapahtumia nuuskiessa tulisi vastaan uusi turre, jota hihnan toisessa päässä hajuja imuroivan eläjän on pakko moikata. Eivätkä omistajat voi seistä narujensa nokassa tuppisuina. Parin minuutin keskusteluissa ehtii vaihtaa tietoa koirien kasvattajista, harrastuksista, mahdollisista sairauksista ja kertoa oman mielipiteen lähiläänin parhaista koirapuistoista, eläinlääkäreistä ja siitä, että aivan todellako näitä kakkaroskiksia on näin harvassa.
Mitä useammin tapaa saman koiran omistajineen, sitä tiiviimmäksi tuttavuus muodostuu. Jos karvaturrikaveri muuttaa, menetyksen karvas koura tarraa myös omistajaan.
Vastaavasti muuttaessaan koiraperhe tutustuu takuulla talon muihin asukkaisiin. Ulkoiluttaessa pysähdytään juttelemaan, ovenraossa vaihdetaan rapsutukset ja käytävässä silitellään kaksin käsin. Mitäs se meidän talon Puppe?
Koirien pakkososiaalistavan vaikutuksen vuoksi yhteiskunnan tulisi kannustaa syrjäytymisvaarassa olevia, niin vanhuksia kuin nuorempaakin porukkaa, koiruuksien pariin. Narun jatkeena ei jää ilman juttukaveria.
Mitäkö alussa mainitun alakerran siron tyttären lauantaivierailusta yläkerran pojanjullin luo aiheutui?
Isäntäkoiralle menetyksiksi kirjataan vieraalle menetetty possunkorva. Omistaja sai rappusten ramppaamisesta kiristävät pohkeet ja naapurin puhelinnumeron.
Eräitä ei huvita nuilottaa yksin kotona, kun muut lähtevät elokuviin.