Vanhan ajan Istanbulin tarunomaisuutta kullattuine kupoleineen ja hunnutetuin naisin pääsee katsastamaan Pohjois-Pohjanmaan museossa. Tänään lauantaina yleisölle avattava näyttely esittelee vanhaa Istanbulia postikorttien ja valokuvien avulla. Vitriineistä voi ihailla turkkilaista hopeataidetta.
"Näyttely on Suomessa vain kahdessa paikassa: Postimuseossa ja Pohjois-Suomessa vain meillä. Sen jälkeen valokuvat palautetaan Turkkiin ja kortit takaisin suurlähettiläälle", museolehtori Arja Keskitalo Pohjois-Pohjanmaan museosta kertoo.
Ouluun näyttely rantautui osaksi Oulun Suomi-Turkki kulttuuriyhdistyksen ansiosta. "Oulussa asuu turkkilaisia, ja heillä on aktiivista toimintaa. Siksi oli mukava ottaa näyttely, ja myös sen takia, että suomalaiset nykyisin matkustavat paljon Turkissa ja Istanbulissa", Keskitalo perustelee.
Inhimillistä elämää kuvaavat postikortit ajoittuvat 1800-luvun lopulta seuraavan vuosisadan alkupuolelle, jolloin Ottomaanien valtakunnasta syntyi Turkki ja alkoi länsimaalaistuminen. Suomen Turkin suurlähettilään Reha Keskintepen kokoelmista näyttelyyn tuodut kortit kertovat värikkäitä tarinoita maailman ainoasta kaupungista, joka seisoo kahdella mantereella.
Harvinaiset valokuvat lainattiin Suna ja Inan Kiraçin kokoelmasta Istanbulista, joista vanhimmat kuvat sijoittuvat 1850-luvulle. Valokuvat esittelevät tavallisten ihmisten elämää palatsien, moskeijoiden ja taivaalle kohoavien minareettien varjossa.
Postikortit ja valokuvat ovat ainutkertaisia. "Osa postikorteista on lähetetty, niissä on postileima ja postimerkki. Ne ovat uniikkeja kappaleita, koska eihän kahta samanlaista lähetettyä korttia voi olla", Keskitalo toteaa.
Parisataa postikorttia tarinoi lähes miljoonan asukkaan Ottomaanin ajan Istanbulin elämästä, kuinka köyhät katukaupustelijat möivät tavaroitaan, tai kuinka turkkilaisnaiset pukeutuivat ja viettivät aikaansa.
Oulun Suomi-Turkki kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Özlem Özer-Kemppainen kertoo, että vielä 1800-luvun puolivälissä Istanbulin kaduilla nähtiin vähän naisia. Länsimaalaistumisen aikakautena tavaksi tulivat italialaisten piyasaksi nimittämät iltakävelyt, joita varten pukeuduttiin paremmin.
"Katukuvassa näkyi Pariisin muotimaailmaa myötäilevää pukeutumista. Muslimien kesken käytettiin vähän väljempää pukeutumistyyliä kasvot hieman peitettynä, mutta ei suinkaan oltu mustissa tai kokonaan peitettynä."
Naisen asema on kohonnut vuosisatojen saatossa. Nykyään turkkilaisnaiset ovat korkeasti koulutettuja ja käyvät töissä toisin kuin ottomaaninaiset, joiden työ koostui palkattomista kotitöistä.
Näyttelyn vanhojen valokuvien tarkkuus jättää varjoonsa nykyajan huippukameroiden jäljet. Kuvat piirtävät esille menneen ajan arkkitehtuuria, vaikka jo siihen aikaan kutsuttiin paljon ulkomaalaisia arkkitehteja Istanbuliin työskentelemään, länsimaalaistamaan.
Lasivitriinien esittelemät hopeaesineet ja -korut edustavat turkkilaista käsityötä, joka elää yhä. "Artisaanit, jotka tekevät hopeaesineitä Turkissa eivät pidä itseään taiteilijoina, mutta esineet ovat kyllä taide-esineitä. Ne edustavat hyvin tätä ammattia ja perinnettä Turkista", Özer-Kemppainen perehdyttää.