Postin työehtoneuvottelujen ajautuminen lakkoon, joka on poikimassa tukilakkoja muilla aloilla, ennakoi risaista vuotta työmarkkinoilla.
Postiala toimii nyt eräänlaisena koekenttänä, jossa testataan työmarkkinaosapuolten kyky sopia vaikeista asioista neuvotteluteitse.
Jos lakko pitkittyy, se vie pohjaa myös työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvotteluilta löytää vaihtoehto hallituksen kaavailemille pakkolaeille.
Postin kiistan asetelmat ovat hankalat. Vaikka Posti on tuottanut tulosta, alan näkymät eivät ole häävit. Kilpailu kiristyy varsinkin pakettien kuljetuksessa, joka on toimialoista se, jossa kasvua on näköpiirissä. Sen sijaan kaikkien ennusteiden mukaan kirje- ja lehtipostin jakelu vähenee edelleen tuntuvasti ja heikentää Postin tulosta.
Posti työnantajana yrittää vastata alan kilpailukykyhaasteisiin leikkaamalla henkilöstökuluja, kajoamalla työntekijöiden etuisuuksiin. Tämä on aina vaikea lähtöasetelma ja aiheuttaa luonnostaan kapinaa varsinkin kun postialalla työskentelee paljon pienipalkkaista väkeä. Työntekijämäärän jatkuva vähentäminen on ollut omiaan heikentämään valmiutta etuisuuksien leikkauksiin.
Kysymys on hyvin pitkälle samasta ongelmasta, johon on juututtu työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken käydyissä neuvotteluissa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tavoittelemasta kilpailukykyloikasta. Hallitushan edellyttää toimia, jotka tietäisivät leikkauksia palkansaajien etuihin.
Sipilä yritti pariin otteeseen saada aikaan yhteiskuntasopimusta työmarkkinaosapuolten kanssa mutta epäonnistui. Sittemmin yhteisten kilpailukykyä parantavien toimien etsiminen jätettiin työmarkkinaosapuolille. Samaan aikaan hallitus alkoi valmistella pakkolakeja siltä varalta, ettei neuvotteluissa saavuteta tuloksia.
Työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kyky sopia asioista neuvotellen ei ole ollut paras mahdollinen. Ilmapiiri keskusjärjestöjen välillä on ollut kireä jo pidemmän aikaa. Taantuma osaltaan kiristää vieteriä pelivaran käydessä koko ajan ahtaammaksi.
Postilakon alla näytti jo siltä, että muutamista vaikeimmista kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävistä kiistakysymyksistä oltaisiin löytämässä yhteinen näkemys. Postilakko ja viimeistään sitä seuraavat tukitoimet ajoivat kuitenkin osapuolten puheet jälleen kaikkea muuta kuin otollisiksi sovinnon teolle.
Työmarkkinoiden neuvotteluilmapiiri tuskin helpottuu ennen kuin postialan kiistat saadaan pois pöydältä, siinä määrin repivää tuo vääntö on.
Mikäli lakko ei kestä kauan, se kasvattaa toivoa päästä eteenpäin kilpailukykyneuvotteluissa. Vastaavasti jos sopua täytyy etsiä pitkään, se jumiuttaa keskusjärjestöjen väliset neuvottelut.
Voi vain kuvitella, mitä tuleman pitää nykyisten työehtosopimusten päätyttyä ensi vuoden lopulla ja seuraavan vuoden alussa, ellei keskusjärjestöjen neuvotteluissa järki voita ja sopua synny. Edessä on risainen vuosi.