Joulu on muistamisen aikaa. Paitsi läheisten, myös korttien, lahjojen, syömisen, juomisen ja ostamisen muistamisen. Ja itse muistamisen muistamisen. Ennen kuin koko hommasta tuli aikuisvelvollisuuksien myötä silkkaa pakkoruotsia, muistin treenaaminen oli peräti mukavaa.
Kohtasin ulkomuistiguruni 11-vuotiaana. Silloin luokanopettajana oli konkari, joka oli opettanut myös isääni paria vuosikymmentä aiemmin. Tämä vanhan kansan kohteliaisuustapojen nimeen vannova herra uskoi vakaasti ulkoaopettelun tehoon.
Aluksi aivan kaiken ulkoa pänttääminen oli piinallista. Tuntui toopelta oppia samalla tavalla kuin isäkin.
Puolen vuotta kestäneen järkytyksen jälkeen pääkopan jouston vapaaehtoinen testaaminen, vaikka maitopurkin viivakoodin tai kreikkalaisten aakkosten opettelun muodossa, oli jopa mukavaa. Muistista todella löytyy gigatavuittain vapaata tilaa tarvittaessa.
Tuolloin kertaalleen opetellut painuivat mieleen "tulikirjaimin" ja tulevat edelleen kuin "apteekin hyllyltä" tarvittaessa. Ihan kuten lähtövaatimus kuului.
Ja voi pojat, että kuudentoistavuoden takaisilla listoilla on mukava brassailla nuoremmilleen! Kun taannoin latelin loputtoman konjunktioista koostuvan tulvan omalle pojalleni, näytti siltä, että ulkoamuistamiseni teki samanlaisen vaikutuksen kuin minuun silloin, kun isäni äimistytti juuri samalla litanialla. Ilmeestä innostuneena luettelin perään henkseleitä paukutellen vielä muutamat höpötykset, kuten ulkopuoliselle täysin käsittämättömän roomkogaleffilikoltessa-alkuisen muistilistan, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli opetella (ulkoa) Paavalin kirjeet sinne sun tänne.
Muuta hyötykäyttöä ei juuri olekaan ilmennyt.
Niistä ei-litanioista, joita samoina vuosina opeteltiin, muistaa enää pääosin ne epäolennaiset. Silkkaa triviaa, josta on valitettavan harvoin hyötyä edes joulupelien kuninkaassa, Trivial Pursuitissa.
Tällä vuosituhannella muistettavien asioiden lista on muuttunut konkreettisemmaksi, tehtävälistaksi. Ja kuin possunviiksetjouluksi (ala-asteen aikainen possessiivisuffiksin muistisääntö, voi käyttää myös taikasanana), muistamisen ilo on kadonnut! Päällimmäinen tunne on helpotus. Siitä, ettei ihan unohtanut.
Onneksi tähän vaivaan on lääkitys. Sen alkuannos on hyvä napata juuri tulevien pitkien pyhien aikaan. Muistia voi herätellä henkisesti virkistävillä harrastuksilla, monipuolisella ravinnolla, hyötyliikunnalla, kohtuullisella alkoholinkäytöllä ja riittävällä yöunilla.
Eli joululomalla on syytä pelata korttia, soittaa lahjakitaraa, lukea kirjoja, syödä hyvin, lompsutella ennen saunaa koirien kanssa ilman kiirettä, tissutella hieman ja sitten nukkua koko vuoden univelat pois. Ihanaa!
Tammikuussa sopii sitten testata, irtoaako www.muisti.com/nettitestit -osoitteessa huikeasti loistokkaampia lukemia. Jos muistaa enää koko asiaa.
