Porvoon uudeksi piispaksi valitun Gustav Björkstrandin mielestä kirkolla on ainutlaatuinen tehtävä ja sanoma. -- Jos kirkko ei pidä siitä kiinni, sitä ei tarvita, hän lisää.
Kirkon on julistuksessaan tuotava esiin sanomaa anteeksiantamuksesta ja rakkaudesta tosia ihmisiä kohtaan. Hän korostaa, että meidän on elettävä rakkaudessa ei ainoastaan sanoin vaan nimenomaan teoin.
-- Meidän on pidettävä huolta sellaisista lähimmäisistä sekä kotona että kauempana maailmalla, jotka kärsivät hätää ja tarvitsevat meitä. Tässä on mielestäni koko perusydin, Björkstrand kuvaa.
Piispankautensa alussa Björkstrand ottaa mallia keskiajan Ruotsin kuninkaista ja tekee hiippakunnassaan Eriksgatanin, tai tässä tapauksessa ehkä pikemminkin Gustavsgatanin.
-- Koska minulla on vain kolmen vuoden kausi, en tee normaaleja piispantarkastuksia. Sen sijaan teen nopean lyhyen kierroksen kaikkiin seurakuntiin, joissa tapaan niiden työntekijät ja luottamushenkilöt ja keskustelen heidän kanssaan. Siltä pohjalta kirjoitan paimenkirjeeni.
Kirkosta ollaan kiinnostuneita
Kiinnostus kirkkoa kohtaa on Gustav Björkstrandin mielestä elpymässä, mikä näkyy uteliaisuutena, avoimuutena ja kyselevänä ilmapiirinä. Kirkon rooli myös ymmärretään aiempaa myönteisempänä. Myös Porvoon piispanvaali on kiinnostanut ihmisiä yllättävän paljon.
-- Aivan tuntemattomatkin ihmiset ovat pysäyttäneet minut kadulla sekä Helsingissä että Turussa ja toivottaneet suomen tai ruotsin kielellä onnea ja menestystä. Se on ollut rohkaisevaa, hän kertoo. Björkstrandilla on vankka yliopisto- ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tausta. Hän uskoo näistä olevan hyötyä myös piispan viran hoitamisessa.
-- Piispahan toimii hyvin paljon kirkon puhemiehenä, enkä nyt viittaa tällä eduskuntatyöhön, Björkstrand naurahtaa.
Hänen mielestään on tärkeää, että piispojen joukossa on joku, joka tuntee yhteiskunnan päätöksentekojärjestelmät ja ministerien työskentelytavat.
-- Korostaisin kuitenkin myös, että näiden asioiden lisäksi olen ollut koko ajan hyvin läheisessä kosketuksessa kirkon työhön: yli 20 vuotta kirkolliskokouksen jäsenenä ja pappien kouluttaja yli kymmenen vuotta.
"Omantunnon kysymys"
Naispappeuskysymys nousi Porvoon piispanvaalin yhteydessä jälleen kerran esille. Gustav Björkstrandin vastaehdokas Henrik Perrethän oli antanut ymmärtää, ettei hän piispana vihkisi naisia.
-- Me olimme tilanteessa, jossa naispappeuden vastustajat kirkossa kokivat voivansa saada tavallaan oman piispan, sen jälkeen kun piispa Olavi Rimpiläinen siirtyi eläkkeelle. Siinä mielessä Porvoon piispanvaalilla on ollut kansallista merkitystä, Björkstrand sanoo.
Naispappeuskysymyksessä on hänen mukaansa kyse omantunnon kysymyksestä, jossa ketään ei voi pakottaa. Monissa hiippakunnissa tilanne on Björkstrandin mielestä jo hyvä, mutta Porvoon hiippakunnassa se on vielä "hivenen tulehtunut". Hän sanoo keskustelevansa asiasta hiippakuntansa naispappeutta vastustavien pappien kanssa.
Hän muistuttaa, että jo nyt teologian opiskelijoiden enemmistö on naisia, ja on vain ajan kysymys, kun Suomessa on yhtä paljon nais- ja miespappeja. Kun naispappeuteen totutaan, vastustuskin häviää asteittain, Björkstrand uskoo.