tuomo.ylihuttula@kaleva.fi
Sinivihreän hallituksen taivalta on takana ensi maanantaina puoli vuotta.
Politiikassa ei solmita rakkausavioliittoja, vaan määräaikaisia pakkoliittoja. Omilla haluilla on suhteen solmimisessa oma merkityksensä, mutta ratkaisevan suunnan suhteelle viitoittaa kansa.
Osa keskustalaisista ja kokoomuslaista pohjusti kuitenkin viime kaudella tietä sinivihreälle hallitukselle. Sen yksi ilmentymä oli presidentinvaalien toinen kierros.
Kulisseissa tapahtui paljon muutakin. Nuoremman polven keskustalaiset ja kokoomuslaiset junailivat yhteistyön kuvioita erilaisissa palavereissa, joissa ruodittiin politiikan sisältökysymyksiä.
Kokoomuksen ulkopoliittinen toimeliaisuus on aiheuttanut närästystä keskustalaisille. Se ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Muutamat keskustalaiset ovat lohduttaneet, että Ilkka Kanervan ja Jyri Häkämiehen puuhakkuus ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on todella ymmärrettävää.
Kokoomus purkaa samalla vuosikymmenien patoutumia, jotka ovat kertyneet SDP:n ulkopoliittisen hegemonian aikana. Olennainen kysymys on, eikö ministerin pidäkin olla aktiivinen?
Turvallisuuspoliittisen selonteon tekstiväännöt paljastavat, löytyykö linjauksissa myös todellisia näkemyseroja. Olisi järin outoa, jos kokoomus ei pyrkisi panemaan omaa puumerkkiään ulkopolitiikkaan.
Kismaa keskustan ja kokoomuksen välille on syntynyt maataloustukineuvottelujen toimintataktiikasta. Keskustalaiset vetivät herneen nenäänsä, kun Kanerva keskusteli EU-komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson kanssa 141-tuen jatkosta.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila närkästyi Kanervan aloitteellisuudesta. Kanervan puuttuminen neuvotteluihin on keskustalaisten mukaan vaikeuttanut asioita.
Asia näyttää mustasukkaisuuskiistalta. Anttila ja Kanerva ovat kotoisin vilja-aitasta eli alueelta, jonka elinehto on 141-tuki.
Molemmat haluaisivat varmasti itselleen kunnian, mikäli uhanalainen tuki saa jatkoa. Ennusmerkit viittaavat siihen, että kunniaa ei tässä asiassa sada kenenkään laariin.
Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja ruotsalaisten yhteiseloa helpottaa se, että SDP ei ole saanut vielä konettaan täysin käyntiin. SDP ei ole iskussa ennen kuin on selvää, kuka puoluetta luotsaa ensi syksyn kunnallisvaaleihin.
Hallitusyhteistyö voi tulla keskustalle raskaaksi, mikäli puolueen sisällä alkaa aidosti kuplia. Kesäiset Jarmo Korhosen pörhistelyt olivat vasta vinkkejä tulevasta. Keskustan kentässä itää pettymys aluepolitiikkaa kohtaan.
Kokoomuksen julkikuva on yhtenäinen ja rikkumaton. Kokoomuksen pelikentällä häärää tällä hetkellä sen verran monta isoegoista poliitikkoa, että koviakin taklauksia saatetaan nähdä.
Jämäkästi aloittaneen Jyrki Kataisen veri punnitaan, jos Sauli Niinistö ja Ilkka Kanerva ottavat tosissaan yhteen. Politiikan juorupuskissa huhutaan, että Kanerva haluaisi napata presidenttiehdokkuuden.
Porvareiden yhteiselo on sujunut tähän mennessä yllättävän kitkattomasti. Ilmassa on ollut enemmänkin pintakuohuntaa.
Hallituksen todellinen kiirastuli on vasta edessä. Suurimmat kiistat käydään sosiaaliturvan uudistuksesta, aluehallinnosta ja energiapolitiikasta.
Poliittiset intohimot pääsevät valloilleen, kun sosiaaliturvaremontti, energiapolitiikka ja aluehallinto tulevat hallituksen pöydälle.