Ensin keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi, sitten kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen.
Kiviniemi lupasi keskustan tuen kokoomuksen ehdokkaalle presidentinvaalin toisella kierroksella 2012, jos keskustan oma ehdokas ei selviä niin pitkälle. Katainen lupasi saman toisin päin: jollei kokoomuksen ehdokasta ole toisella kierroksella, puolue kehottaa jäsenistöään asettumaan keskustan ehdokkaan taakse.
Kannanotot ovat merkittäviä, ei vain presidentinvaalin kannalta. Kokoomuksella ja keskustalla on selvästi aikeena jatkaa porvariyhteistyötä hallituksessa myös seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Samalla se tarkoittaa, että SDP:n täytyy nousta vaalien ykköspuolueeksi päästäkseen hallitukseen.
Kiviniemen ja Kataisen julkilausumat linjaukset kasaavat kovia paineita demarijohdolle. Punamulta tai sinipuna eivät ole ensimmäisiä ehdokkaita hallituspohjaksi.
Sotien päättymisen jälkeen keskusta ja demarit ovat melkeinpä vuorotelleet pääministeripuolueina. Kylmän sodan aikana ulkopoliittisesti arveluttavana pidetty kokoomus pääsi pääministeripuolueeksi viimeksi 1987-1991. Keskustaa ja SDP:tä on jopa kutsuttu valtionhoitajapuolueiksi, niin usein niillä on ollut päävastuu suomalaisesta hallituspolitiikasta.
Keskustan ja kokoomuksen välien tiivistyminen kertoo ennen muuta suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta. Ulkopolitiikalla ei enää voi nuijia yhtä puoluetta paitsioon, eikä puolueisiin kiinnittyminen tapahdu enää yhtä usein sosiaalisen aseman perusteella.
SDP:n tarve terävöittää sanomisiaan on jo näkynyt. Ensiksi suhtautumisessa maahanmuuttoon, sitten eläkeikään. Mutta vieläkin lähemmäksi duunarin sydäntä sen on päästävä, jotta ovi hallitukseen avautuisi.