tarja.ranta-ala-aho@kaleva.fi
Porvarihallitus ei maistu suomalaisille hehkutuksesta huolimatta, vaan punamulta tai sinipuna tuntuvat tutkimusten mukaan paremmilta vaihtoehdoilta. Toki porvarihallituksen suosio on kasvanut, mutta kovin epätodennäköiseltä se ainakin tässä vaiheessa tuntuu.
Mistähän tuo mahtaa johtua? Yksi selitys on se, että viimeksi porvarihallitusta kokeiltiin 15 vuotta sitten pääministeri Esko Ahon ohjaamana ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen pitäessä kirstun avaimia tiukasti hallussaan.
Kaikki muistavat nuo vuodet, kun talouslama iski suomalaisia molemmille poskille yhtä aikaa. Ei, en yritä sanoa, että lama oli mitenkään porvarihallituksen syy, mutta kansalaisten takaraivossa nuo asiat ovat yksi yhteen.
Päätökset, joita tuolloin jouduttiin tekemään, olivat rankkoja. Juustohöylä oli käytössä, mutta useampilapsisiin, asuntovelkaisiin perheisiin käytettiin kirvestä.
Muistan varsin elävästi, mitä lapsivähennyksen poistaminen tarkoitti. Korvaukseksi tuli lapsilisien korotus, mutta ne eivät korvanneet lapsivähennyksen poistamista. Niin, toisenlaisia laskelmiakin esitettiin, mutta käytännössä vaikutukset oli helppo lukea omasta talouskirjanpidosta.
Kun tähän päälle asuntolainan korot nousivat jopa yli 15 prosentin, joutuivat keskituloisetkin ihan tosissaan miettimään, miten tästä eteenpäin. Niin, että tällaisia muistikuvia porvarihallitus tuo ensimmäisenä mieleen niille perheille, joiden lapset elelevät jo omillaan. Se oli lapsillekin kova kolaus, kun vielä 80-luvun puolivälissä joulupukki hädin tuskin jaksoi kantaa lahjasäkin omin voimin sisään.
Ennen kuin kukaan ehtii esittää vastaväitteitä, kerron, millaisia mittauksia Kaleva sai teettäessään tutkimuksia tyytyväisyydestä Ahon hallitukseen. Heti ensimmäisessä mittauksessa kesäkuussa vuonna 1991 Ahon hallitus sai surullisia lukemia: vain 32 prosenttia kansalaisista oli tyytyväisiä menoon. Keskustalaiset tukivat nuorta pääministeriä, mutta kokoomuksestakin kuului huomattavaa nurinaa.
Aika ei auttanut, vaan marraskuussa samana vuonna enää 19 prosenttia kansalaisista oli tyytyväisiä porvarihallitukseen. Kokoomuksessa tyytymättömyys kasvoi edelleen. Tuolloin pääministeri selitti, että luvut johtuvat edellisen hallituksen talousratkaisuista. Hän ennakoi, että jo puolen vuoden kuluttua hallituksen omat päätökset näkyvät ja kannatus nousee.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Kaksi vuotta Esko Ahon ennustuksen jälkeen, päästiin tyytyväisyydessä enää virhemarginaalin verran yli kymmenen prosenttiyksikön. Tässä vaiheessa alkoi jo keskustankin usko horjua.
Mutta kuten sanottu ajat olivat ankeat. Politiikan tutkijat näkivät ennätyksellisen huonoissa tyytyväisyysluvuissa toki ulkoisia syitä, mutta myös sisäistä heikkoutta. Hallituksella ei ollut kykyä toimia, vaan ulkoiset ärsykkeet hämmensivät pahan kerran sisäistä epäjärjestystä.
Tutkijat kuvasivat Ahon hallituksen ensimmäistä vuotta katastrofaaliseksi, mutta kansan pinnaa kaiken sekoilun keskellä pitkäksi. Olisikohan missään muualla vastaavaan tapaan ajelehtinut hallitus saanut pitää paikkansa kuin Suomessa, jossa kansa yhä uskoo ylempiinsä?
Ihmekös tuo, ettei porvarihallitus maistu oikein vieläkään. Hengissä silti selvittiin, mutta kansalla on pitkä muisti.