Äänestäjät, poliitikot ja politiikan tarkkailijat olivat varautuneet punamultahallituksen jatkoon, mutta yllättävä vaalitulos tuoneekin Suomeen porvarihallituksen. Matti Vanhasen kakkoshallitukseen kohdistuvat erittäin kovat näyttö- ja suorituspaineet.
Sanaan porvarihallitus sisältyy Suomessa kovia latauksia sen takia, mitä tapahtui 1991--1995 Esko Ahon hallituskaudella. Myös Urho Kekkosen opit elävät yhä ihmisten mielissä. UKK opetti ja piti tärkeänä, että hallitukset muodostettiin yli poliittisen keskiviivan. Nyt tehdään toisin.
Osa suomalaisista on jo ristinyt kätensä. He näkevät porvarihallituksessa tavallisten palkansaajien ja köyhien kyykyttäjän. Siis jonkinlaisen poliittisen pahuuden ruumiillistuman, eikä sellaiselta voi toivoa mitään hyvää. Mutta maassa on myös monia, jotka odottavat keskustan ja kokoomuksen varaan rakentuvaa hallitusta kuin kuuta nousevaa. Vihdoinkin politiikan suunta muuttuu ja Suomi pääsee eroon SDP:n ja SAK:n rautaisesta otteesta, he toivovat ja odottavat.
Porvarihallituksen synty on hyvin todennäköinen huolimatta siitä, että keskustajohtaja Matti Vanhanen tekee vielä vielä omia piruettejaan ja odottaa puolueilta vastauksia asiakysymyksiinsä. Hän valmistautuu todellisuudessa muodostamaan hallituksen, johon tulevat keskustan lisäksi kokoomus, RKP sekä vihreät -- jos heitä ei sitten korvata kristillisdemokraateilla.
SDP pyörii hallitusneuvotteluissa vielä mukana, mutta näyttää jo alistuneen kohtaloonsa. Puolueessa osataan lukea taivaan merkkejä. Kansakin on ymmärtänyt yskän. Vielä vaalien alla suomalaiset arvioivat, että punamultahallitus jatkaisi. Porvarihallituksen kannatus jäi surkeaksi gallupeissa, joissa asiaa kysyttiin. Ääni kellossa muuttui kuitenkin nopeasti.
Aamulehden kysely paljasti tiistaina, että hyljeksitystä porvarihallituksesta oli tullut suosituin vaihtoehto, kun suomalaiset olivat nukkuneet muutaman yön yli. Porvarihallitusta kannatti 45 prosenttia. Punamulta oli romahtanut kahdeksaan prosenttiin. Lauantain HS-Gallupissa porvarihallituksen suosio oli jo kohonnut 49 prosenttiin.
Nyt kansa saa, mitä se äänesti ja odottaa. Kokoomus, vihreät ja RKP vahvistuivat vaaleissa 12 kansanedustajalla, joten on kohtuullista, että ne pääsevät hallitukseen. Ne taas, joiden hiukset porvarihallitus nostaa pystyyn, saavat maistaa omaa lääkettään. Vasemmisto menetti kymmenen paikkaa, kun osa sen kannattajista viittasi kintaalla äänestyskopille.
Mikään hallituspohja ei voi olla itseisarvo eikä mikään hallitus ole määritelmällisesti paha, vaikka monet sellaista propagandaa mielellään levittävät. Hallitus on valtioelin ja työkalu, joka johtaa maata. Ohjelma ja teot ratkaisevat sen, onko hallitus hyvä tai huono tai millaisen arvosanan historiankirjoitus sille antaa.
Esko Ahon porvarihallitus sai äänestäjiltä 1995 tylyn tuomion, mutta se oli paniikkireaktio lamaan, joka vei Suomen vapaaseen pudotukseen 1991--1993. Hallitus joutui sijaiskärsijäksi. Olisipa vallassa ollut millainen hallitus tahansa, sen olisi ollut pakko tarjota kansalle keppiä ja kylmää kyytiä. Se, mitä silloinen keskustan ja kokoomuksen hallitus teki tai jätti tekemättä, ei kelpaa ennusteeksi tulevan porvarihallituksen politiikasta.
Ahon hallitus vei Suomen EU:n jäseneksi ja teki paljon muitakin hyviä päätöksiä -- myös sellaisia, joihin vain porvarihallitus kykeni. Osaltaan juuri siitä syystä presidentti Mauno Koivisto mieltyi Ahoon. Hän näki, millainen jarru SDP:stä olisi tullut, jos se olisi ollut hallituksessa laman aikana. Paavo Lipposen ykköshallitus leikkasi myös 20 miljardia markkaa valtion menoista, vaikka ajat olivat jo paremmat. Merkittävin linjaero näkyi suhtautumisessa tulopolitiikkaan ja ammattiyhdistysliikkeeseen. Aho lähti koppavasti panemaan ay-liikettä kuriin ja sai maksaa tunnetusta työnjako-opista kalliisti. Opista, jonka Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman elvytti juuri äsken omissa nimissään.
SDP:n pitkältä hallituskaudelta siirtyy porvarihallitukselle asioita, jotka sen kuuluu hoitaa maan edun takia. Muuten se ei kanna historiallista vastuutaan. Osa niistä liittyy verotukseen, sosiaalietuuksiin, yhteiskunnallisiin palveluihin sekä työmarkkinoihin, lakkosakkoja myöten. Tasainen ja varovainen Vanhanen on Ahoa sopivampi persoona johtamaan epäilyksiä herättävää porvarihallitusta, ja myös Jyrki Katainen on rauhallinen ja viileän harkitseva. Aikakin on toinen. Suomi on osa euroaluetta ja globaalia taloutta, mutta mitään pakkosopeutuksen tarvetta ei ole.
Ay-johdon asenteet ovat maltillistuneet, eikä 16 vuoden takaisia "pääpukareita" ei ole enää eturivissä -- vastuullista Lauri Ihalaista lukuunottamatta. Porvarihallitukseen kohdistuvat kovat ristipaineet, mutta sen kuuluu saada näyttää kyntensä. Jos se möhlii tilaisuutensa ja pelaa korttinsa väärin, SDP palaa valtaan ennen pitkää.
***
Merikukka Forsius on käyttänyt hyväksi eduskunnan uusia poissaolosääntöjä ja ottanut harkintansa perusteella lomaa työpaikaltaan heti uuden työsuhteensa alussa, juuri päättyneen vaalilomansa päälle. Jos tavallinen pulliainen jäisi omalla yksipuolisella ilmoituksellaan lomalle heti uuden työsuhteensa aluksi, hän saisi oitis potkut. Rälssillä on eri säännöt.