Matti Vanhanen teki lauantaina sen, mitä kaikki odottivat: ilmoittautui presidentin viran tavoittelijaksi. Hänen ja Sauli Niinistön välille kehkeytyvä kaksintaistelu tuo lisää jännitystä vaaleihin.
Pääministeri Matti Vanhanen aikaisti ilmeisesti viime aikojen kohun takia ehdokasilmoitustaan lauantaille. Alun perin hänen oli odotettu paljastavan aikeensa vasta viikon perästä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa.
Varhennus oli hänen kannaltaan viisasta ja välttämätöntä: nyt loppuu vatvonta siitä, miten hänen yksityiselämäänsä koskeva kohu heijastuu hänen pohdintaansa. Vaikka Vanhanen oli sanonut selvästi, ettei se vaikuta hänen harkintaansa, julkisuusmylly pyöri vinhaa vauhtia. Teema oli liian herkullinen. Sitä ei voinut jättää kaluamatta.
Vanhasen ilmoitus oli spekuloinneista huolimatta lopulta samanlainen epäuutinen kuin puhemies Paavo Lipposen maaliskuinen paljastus siitä, että hän luopuu kesällä SDP:n puheenjohtajan tehtävästä. Kaikki odottivat, että niin käy.
Keskustan tilanne olisi ollut tukala, jos Vanhanen olisi kieltäytynyt. Puolueella ei olisi ollut heittää presidenttipeliin uskottavia ykkösketjun vaihtoehtoja. Sen olisi ollut pakko kääntää katse vaihtopenkille. Vanhanen tajusi itsekin, että puoluejohtajalla on puoluejohtajan vastuu. Hänen lauantaiset lausuntonsa viittasivat siihen, ettei hän ollut edes harkinnut vetäytymistä presidenttiehdokkuudesta kohun takia.
Sauli Niinistö on tarjoutunut jo aiemmin kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi. Vaikka sekä keskusta että kokoomus valitsevat muodollisesti ehdokkaansa vasta loppusyksyllä, on päivän selvää, että heidät nimetään noihin kunniakkaisiin tehtäviin - ellei mitään täysin yllättävää tapahdu.
Tarja Halosesta on tulossa SDP:n ehdokas, ja hän menee ainakin tämän hetken kyselyjen mukaan heittäen toiselle kierrokselle. Asetelma saattaa kuitenkin tasoittua nopeasti nyt, kun Vanhanenkin haluaa presidentiksi. Vanhanen ja Niinistö muodostavat yhdessä vakavan haasteen Haloselle.
Jo nyt voi ennakoida, ettei vaali ratkea ensimmäisellä kierroksella. Vanhasen ja Niinistön sekä heidän kannattajiensa välille syntyy nimittäin kova henkien taistelu siitä, kumman puolueen ehdokas saa enemmän ääniä ensimmäisellä kierroksella ja selviää toiselle kierrokselle Halosen haastajaksi.
Kaksintaistelulle antaa vielä lisää väriä ja pontta tieto siitä, että porvariäänestäjien toivotaan yhdistävän voimansa toisella kierroksella, jotta presidentin virka siirtyisi 24 vuoden jälkeen pois SDP:ltä.
Keskustalaiset ja kokoomuslaiset joutuvat tämän takia taistelemaan porvaripuolen hegemoniasta tavalla, joka on uutta Suomessa. Keskusta on suurempi puolue kuin kokoomus, mutta ero ei ole suuri. Se on kurottavissa umpeen.
Jos tämä asetelma herättää laajaa vastakaikua ei-sosialististen äänestäjien keskuudessa ja ohjaa äänestyskäyttäytymistä, Halosen asema ennakkosuosikkina voi heiketä odottamattomalla tavalla. Muuten hänen asemansa näyttää yhä turvalliselta.
Vanhanen perusteli haluaan vaihtaa pääministerin salkku presidentin virkaan sillä, että presidentin tehtävä on hänestä poliittisen järjestelmän korkein ja arvostetuin. On totta. että presidentti on muodollisesti valtionpää ja virkaa arvostetaan, mutta tosiasiassa pääministerillä on nykyisin paljon enemmän valtaa ja vastuuta kuin presidentillä.
Uusi valtajärjestys ei ole kuitenkaan heijastunut kansan ajatteluun. Presidentin vaali on sille yhtä mieluisa kuin ennenkin. Luvassa on jännitystä koko rahan edestä.