tuomo.yli-huttula@kaleva.fi
Kokoomus lähti vaalitaistoon kuin soitellen sotaan. Puolue lanseerasi rohkeasti tasa-arvotupon. Hoitajat ihastuivat Jyrki Kataisen puheisiin, että hoitoalan alhaisia palkkoja on korotettava. Hän lupasi valtion rahaa hoitoalan palkkojen korjaamiseen.
Kokoomuksen vaaliviesti upposi kuin veitsi voihin. Tasa-arvotupoon vannomalla puolue sai haalittua tuekseen liikkuvia äänestäjiä. Suuri osa heistä on palkansaajia, jotka surfaavat sujuvasti vaaleista toiseen SDP:n, kokoomuksen ja keskustan välillä.
Katainen ei Säätytalon hallitusneuvotteluissa unohtanut täysin lupaustaan. Hän sai sorvattua hallitusohjelmaan kirjauksen, että hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä.
Hoitajien pettymykseksi ohjelmassa ei mainita erikseen hoitoalaa. Nyt epäillään, onko hallitus edes varannut riittävästi varoja kunta-alan naisvaltaisten alojen palkkojen korjaamiseen. Miten valtio pystyy varmistamaan, että kunnille annettava korotettu valtionosuus menee sovittuun tarkoitukseen?
Keskustelu hoitajien palkkakuopasta on kuumentanut työmarkkinailmapiiriä. Ammattiliitot kalistelevat jo sapeleitaan.
Opettajien nokkamies Erkki Kangasniemi jyrähti viikolla, ettei OAJ hyväksy sellaista ratkaisua, missä vain hoitajille suunnataan korotettuja valtionosuuksia. Opettajat ja lastentarhaopettajat eivät voi jäädä vähemmälle.
Teollisuuden ammattiliitot tekivät jo hyvissä ajoin johtopäätöksen, etteivät ne halua istua pöytään, jossa neuvotellaan julkisen alan palkoista. Teknologiateollisuus johdatti taas joukkonsa liittokierrokselle vain päivää ennen kuin työmarkkinapomot tapasivat pääministeri Matti Vanhasen ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen.
Tapaamisen tarkoituksena oli nostattaa tupohenkeä. Katainen lipsautti julkisuuteen ennen tapaamista, että liittokierros on mahdollinen.
Työmarkkinajärjestöt on yleensä maaniteltu tupopöytään houkuttimilla. Viime kerralla ay-liike suostui keskitetyn tuporatkaisun taakse, kun hallitukselta tuli lupaus muutosturvasta. Työnantajapuoli taipui tupoon, kun hallitus lupasi jatkaa tuloverojen kevennyksiä. Hallitus sai Etelärannan pomot nöyriksi poistamalla varallisuusveron.
Tupon kylkiäisenä on tapana tulla uudistuksia, jotka maksavat koko yhteiskunnalle, mutta vastapainona ovat olleet maltilliset palkkaratkaisut.
Porvarihallitus ei ole tarjonnut työmarkkinajärjestöille mitään tupohoukuttimia.
Hallitusohjelma ei sisällä työelämän kehittämiseen liittyviä uudistuksia, jota hallitus olisi voinut pitää pelimerkkinään. Ohjelmassa luvataan vakinaistaa vuorotteluvapaa ja puuttua pätkätöihin. Molempien lakihankkeiden pohjatyö on jo tehty viime vaalikaudella.
Hallituksen talouspolitiikka on rakennettu maltillisen työmarkkinaratkaisun varaan. Miksi sitten hallituksella ei ollut mitään pelimerkkejä tupotahdon synnyttämiseen?
Jymy-yllätys olisi, jos hallitus ensi keskiviikkona työmarkkinajärjestöjen tapaamisessa löisi pöytään kovia tupohoukuttimia.
Porvarihallitukseen ideologiaan sopii tupopuheista huolimatta ehkä sittenkin paremmin liittokierros. Kolmikantapöydän kattaus jää liittokierroksella ainakin vähäisemmäksi. Samalla SAK:n, STTK:n ja Akavan valta-asema heikkenee.