Portteri syntyi Lontoossa 1700-luvun alkupuolella. Bell-panimon uskotaan tehneen jo vuonna 1722 olutta, joka oli tavallaan kooste erilaisista tummista pintahiivaoluista. Siitä tuli panimon lähellä sijainneella vihannestorilla työskennelleiden kantajien (engl. porter) suosikki.
Ensimmäiset varsinaiset kirjalliset maininnat porttereista ovat kuitenkin vasta 1740- ja 1750-luvuilta. Portteri oli silloin yksi Lontoon suosituimmista oluttyypeistä, ja sen suosio levisi muuallekin Brittein saarille aina Irlantia myöten.
1800-luvulle tultaessa ja pohjahiivaoluiden yleistyessä ei Brittein saarilla enää juuri tehty porttereita. Yllättävän suosion portteri saavutti kuitenkin mm. Tanskassa, Baltian maissa ja Puolassa, missä porttereita ryhdyttiin valmistamaan pohjahiivalla. Oma osuutensa porttereiden leviämiseen yhä laajemmalle alueelle oli myös Pietarin hovin panimoilla.
Porttereiden alkoholipitoisuus vaihtelee suuresti. Alun perin pitoisuus ei ole ollut kovinkaan korkea ja useat brittiportterit ovat aina olleet suomalaista keskiolutvahvuutta. Muualla, esimerkiksi Baltiassa, portterit voivat olla hyvinkin vahvoja oluita. Tämä johtuu siitä, että niin Baltiassa kuin Pohjoismaissakin portteri on perinteisesti joulun ja pääsiäisen erikoisolut.
