Riskisijoitusrahasto Cevian Capitalin näyttävästi julkistetut osakesijoitukset Lindexistä TeliaSoneraan ovat luoneet rahaston pääosakkaalle Christer Gardellille yrityskaapparin maineen Ruotsissa. Strategisilla osakesijoituksilla Gardell nousi Metson hallitukseen ja Cevian teki kohtalaisia voittoja -- ainuttakaan pörssin suuryritystä Gardell ei kuitenkaan ole vallannut.
Suuren pörssiyhtiön valtaaminen ei ole helppoa. Ensimmäinen edellytys on todella paksu lompakko ja valmius riittävän tukevan ylihinnan maksamiseen. Onnistuminen myös edellyttää, että omistajat ovat halukkaita myymään. Tämän sai viimeksi kokea Helsingin pörssissä Finnlinesista ostotarjouksen tehnyt Grimaldi Group.
Yritysvaltaus eroaa merkittävästi pörssisijoittajien ja riskirahastojen nopeiden kurssivoittojen hakemisesta. Valtaus tarkoittaa määräysvallan hankkimista, mihin tarvitaan vähintään yli 50 prosenttia osakkeista. Se edellyttää ostajalta huomattavia rahavaroja ja valmiutta niiden sitomiseen ostotarjouksen kohteena olevaan yhtiöön.
TeliaSoneran pörssiarvo oli marraskuun lopussa 25,6 miljardia euroa, Metson 4,9 miljardia euroa, Volvon 21,1 miljardia euroa, Nokian 62,2 miljardia euroa ja Ericssonin 47,1 miljardia euroa. Cevianilla on sijoituksia kolmessa ensimmäisessä yhtiössä. Osuudet vaihtelevat 1,6 ja 5 prosentin välillä.
Cevianin rahastossa on Dagens Industrin mukaan 14 miljardia kruunua eli runsaat 1,5 miljardia euroa. Rahasto on sijoittanut varoja strategisiin omistuksiin useissa suuryhtiöissä, joiden kurssin se uskoo nousevan. Cevianin huolella suunnitellut sijoitukset avasivat sille tien yritysten nimeämisvaliokuntaan tai muuhun näkyvään asemaan. Yritysten valtaamiseen Cevianin varat eivät riitä eikä se ole liikkunut lähelläkään varsinaisen yritysvaltauksen rajoja kaupoissaan.
Välikäsien käyttö kielletty, Omistusmuutokset julki
Yritysvaltauksia sitovat monet tiukat säännöt kuten muutakin pörssikauppaa. Ensimmäinen edellytys kuitenkin on, että valtaaja pystyy varmasti rahoittamaan koko hankkeen. Valtausta voi yrittää ostotarjouksella tai keräämällä osakkeita. Julkinen ostotarjous tehdään kaikista osakkeista tarkkaan määrätyillä ehdoilla ja hinnalla. Tarjous tehdään osakkeenomistajille, ei yhtiölle. Omistajat myös päättävät, miten he tarjoukseen suhtautuvat.
Osakkeiden ostotarjous voi olla ystävällismielinen tai vihamielinen. Yhtiön hallituksen on annettava tarjouksesta arvio kaikkien omistajien etu huomioon ottaen. Valtaustilanteessa hallituksen on pyrittävä osakkeenomistajien kannalta parhaaseen lopputulokseen. Se voi tarkoittaa neuvottelujen aloittamista, jatkamista itsenäisenä yhtiönä tai jotain muuta ratkaisua.
Omistuksen liputussäännösten vuoksi osakkeiden kerääminen vähittäin on vaikeaa ja hinta nousee kauppojen myötä. Yritystä ei voi vallata huomaamatta. Välikäsien tai bulvaanien käyttö on laitonta. Yrityksen ja sen osakkeenomistajan on julkistettava merkittävät omistuksen muutokset. Muut omistajat ja sijoittajat saavat omistuksen muutosilmoituksista tiedon yhtiön omistajakunnan vaihtumisesta.
Omistuksen liputukselle on kahdeksan rajapyykkiä. Aina kun ne ohitetaan on tehtävä liputusilmoitus. Ne ovat 5, 10, 15, 20, 25, 33, 50 ja 66 prosenttia yhtiön osakkeista. Lunastusoikeus ostajalle syntyy, kun osakeomistus ylittää 90 prosenttia yhtiön osakkeista. Osakkeiden ostajalle 30 ja 50 prosentin omistusrajat ovat liipaisin, joka pakottaa sen koko yhtiön ostoon. Omistuksen ylittäessä jomman kumman rajan ostajan on tehtävä julkinen ostotarjous kaikista osakkeista. Velvollisuutta ei synny, jos kaikista osakkeista on tehty vapaaehtoinen tarjous. Ostotarjouksen on vastattava vähintään ostajan kuuden tarjousta edeltäneen kuukauden aikana osakkeista maksamaa korkeinta hintaa.