Isänmaalliset tunteet ponkaisivat pintaan, kun Koneen pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin ilmoitti, että reilu vuosi sitten Partek-kaupassa hankitut Valtra-traktorit ja metsätyökoneet ovatkin myynnissä. Vuosi sitten Herlin isäntämäiseen tyyliinsä tokaisi, että Kone ei aio pilkkoa Partekia.
Kone on pörssiyhtiö ja sen omistajat luonnollisesti päättävät, mitä ne tekevät omistuksilleen. Herlinit omistavat Koneesta ehdottoman äänivallan. Jos traktorit ja metsätyökoneet eivät sovi hisseistään, liukuportaistaan ja nostureistaan tunnettuun Koneeseen, niin kukaan ei voi estää ydinliiketoimintaan kuulumattomien liiketoimintojen myyntiä.
Vastuu Valtran kohtalosta onkin poliittista. Partek-kaupan tultua julki alkukesästä 2002, sosiaalidemokraattinen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre vakuutteli useaan otteeseen, että hän luottaa Antti Herliniin sanaan. Herlin oli luvannut kehittää Partekia kokonaisuutena.
Valtran liikevaihto on noin 800 miljoonaa euroa. Normaalisti yritys vaihtaa omistajaa kauppasummalla, joka on hyvin lähellä liikevaihtoa. Traktoribisneksessä ei niin välttämättä ole. Valtran traktoreiden ja metsätyökoneiden hintahaarukka liikkunee 400 - 700 miljoonassa eurossa.
Se on iso raha esimerkiksi yritysjohdolle, joka voisi ostaa yrityksen itselleen niin sanotulla MBO-kaupalla. Karkkitehtaassa (Panda) tai huonekalutehtaassa (Sotka) sellainen vielä onnistuu, kun mittakaava on tuntuvasti pienempi.
Itsenäisen Partekin viimeiseksi konsernijohtajaksi jäänyt Christoffer Taxell yritti viimeiseen asti saada fuusion aikaiseksi konepajayhtiö Wärtsilän kanssa, mutta Partekin suurin omistaja, valtio ei koskaan lämmennyt ajatukselle. Wärtsiläkään ei olisi ollut kovin luonnollinen kumppani Partekille, sillä Wärtsilän pääliiketoiminta keskittyy nykyään merelle: yhtiö on yksi maailman johtavista merimoottoreiden valmistajista. Maalle se rakentaa diesel-voimaloita.
Wärtsilän suojissa moni toimiala on jalostunut timantiksi. Harva muistaa enää, että maailmanluokan suomalainen patentti Abloy-lukko (alkuaan Ab Lukko Oy) kuului aikoinaan Wärtsilä-konserniin. Nyt Abloy on osa ruotsalaista Assa-konsernia.
Toinen Partekin kumppaniehdokkaista oli nostureistaan tunnettu KCI Konecranes. Konecranes syntyi 1994, kun emo-Kone Osakeyhtiö myi nosturidivisioonansa sen vetäjälle Stig Gustavsonille ja ruotsalaisen pääomasijoitusyhtiö Industri Kapitalin sijoittajaryhmälle. Vuonna 1997 KCI Konecranes listattiin menestyksellisesti Helsingin pörssiin. Konecranesin liikevaihto on vajaassa kymmenessä vuodessa yli kolminkertaistunut ja yhtiö on tehnyt hyvää tulosta.
Konehan voisi nyt tehdä saman Valtralle. Ei ole väliä, löytyykö tarpeeksi rahakas pääomasijoittaja Suomesta tai Ruotsista. Tärkeintä on, että suurin tai suurimmat sijoittajat ovat tosissaan kiinnostuneita Valtran kehittämisestä. Myös Valtran ylin johto lähtenee sellaiseen hankkeeseen mukaan.
Kun Valtra nyt paistattelee suomalaisen teollisuustuotannon huippubrandina, sille varmasti löytyisi myös suomalaisia ja kansainvälisiä piensijoittajia. Suomalaiset maanviljelijät olisivat varmasti halukkaita sijoittamaan kotimaisen traktori-yhtiön osakkeisiin.
Myös Valtran lukuisat alihankkijat merkitsisivät taatusti pääasiakkaansa osakkeita. Jos Valtra päätyy jonkin suuren kansainvälisen traktorimerkin omistukseen, uhkaavin kohtalo on Valtran suomalaisilla alihankkijoilla, joita on satoja. Valtrahan ei tee paljon itse, vaan ostaa paljon komponentteja alihankkijoilta. Kokoonpano tehdään sitten Keksi-Suomen Suolahdessa. Ulkomaisilla traktorivalmistajilla omat alihankkijansa.
Valtran luoja on sen edellinen toimitusjohtaja Jouko Tukiainen, joka 1990-luvun alussa nosti lähes konkurssikypsän Valtran, silloisen Valmetin, nykyiseen kukoistukseensa, maailman viiden suurimman traktorimerkin joukkoon ja Pohjoismaiden markkinajohtajaksi.
Heino Ylisipola